Oi hyvänen aika, viimeisestä postauksesta on jo useampi viikko, ja viimeisestä kunnollisesta sitäkin enemmän. On minulla ollut tänä aikana parikin postausta työn alla koskien niin lehdistöetiikkaa, Pohjois-Koreaa kuin viittäkymmentä faktaa minustakin. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää pahasti siltä, että Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta kaikki noista jäävät lähinnä pölyttymään luonnoksien joukkoon - siellä kun riittää julkaisematonta materiaalia ties kuinka monelle sukupolvelle jakaa.
En tiedä miten lienee, viime aikoina ei vain ole ollut niin suurta intoa päivittää blogia ahkerasti, vaikka missään vaiheessa en olekaan ajatellut tätä taakkana tai epämieluisana tehtävänä. On vain tullut muuta elämää tielle, niin vähän kuin loppujen lopuksi mitään muuta elämää omistankaan.
Kuten lienette jo huomanneet, tässä postauksessa ei ole yhtään mitään järkeä. Kunhan halusin vain postata edes jotain, ettette aivan kuvittelisi minun kuolleen tai löytäneen vihdoin jotain kivaa vanhaa herraa, joka olisi ottanut minut neljänneksitoista vaimokseen ja vienyt Saudi-Arabiaan. Täällä sitä edelleen ollaan, vaikka pyrkimykseni naida S-A:n kuninkaalliseen sukuun - ja heittää hyvästit sille tunteelle jota jotkut ihmiset kutsuvat tuuleksi paljaalla iholla - jatkuu edelleen aktiivisena. Siksi ajattelinkin paljastaa teille muutamia pieniä kirjallisia projekteja, joita olen joskus luonnoksiin näppäillyt ja loppujen lopuksi kesken jättänyt:
"Istun hiljaa pimenevässä huoneessa polvillani ja odotan illan vaihtuvan yöksi. Kuun valon ja pimeän väliin jäävä raja on siirtynyt odottaessani noin metrin verran merkkinä ajan kulumisesta - aluksi se halkaisi muhkuraiset polveni kahtia, mutta nyt voin vain vaivoin nähdä sen silmieni nurkasta keskittäessäni katseeni alas jalkojen päällä laiskoina lepääviin käsiini. Rajan kadotessa näköpiiristäni ryhdistän selkäni uudelleen ja nielaisen jännityksestä. Nielaisu saa kilpisrustoni liikahtamaan, missä ei anatomisesti ole mitään mielenkiintoista mutta mikä muistuttaa minua kaulapannastani. Olen jälleen kiinnittänyt sen innostuksissani liian kireälle ja tilanpuutteen sekä nielaisun yhteisvaikutus saa aikaan tukehtumista ikävästi muistuttavan tunteen. Rikon illuusion kuunvalossa odottavasta, alastomasta seireenistä, joka kyllä näyttää liian arkiselta viettelevä taruolento ollakseen, irrottamalla pannan ja kiinnittämällä sen uudelleen hieman löyhemmälle; tällä kertaa kaksi sormeani todella mahtuu kuluneen nahan alle, kuten koirankoulutusoppaissa neuvotaan, ja saatan nieleskellä mielin määrin.
Kylmät väreet pitkin selkäpiitä kulkemaa lähettänyt jännitys alkaa jo väistyä turran puutumisen tieltä kun vihdoin kuulen rapinaa, joka kieli ulko-oven olevan avautumassa. Pieni vilkaisu olohuoneen perimmäiselle seinälle ennen lopullisen asennon ottamista kertoo kahden tunnin kuluneen siitä kun aloitin leikkini, jos lattialla alastomana istumista sellaiseksi voidaan kutsua. Hymyilen hieman ja painan katseeni lattiaan."
"I could hardly call myself a movie-lover. I guess it would be more honest to claim that I hate movies than to say I like them at all as I seldom watch more than two or three movies a year. But it’s not the fact that I wouldn’t find them entertaining, although I tend to get a bit bored after I have finished my candy whenever I’m at movies watching how so-called living picture drifts across the silver screen. It’s more that all those years I have spent switching from drama club to drama club have made me question the plain reality of films. All I can see is how every single character is just another actor trying to bring home the bacon. "
"Rakastatko minua sittenkin kun kourani ovat kolhuiset ja kasvot kasvavat naavaa
kun arkena käteni kuivaa tiskivesi ja ajatukset kulkevat vain sitä samaa kaavaa:
On laskuja ja alennusten halpaa matematiikkaa,
paljonko maksaa peruna, sellaista arjen harmaata neurotiikkaa.
Minä olen suomalainen, se tekee minusta suoran
- Kelan luukun tasa-arvo kenestä tahansa nöyrän.
Vain perjantaina, viikon työuran jälkeen, puen ylleni hieman paremman mekon
teen sen minkä haavelein, toteutan kaikkein halvimman mieliteon.
Siksi nyt tässä edessäsi rehellisenä seison ja yhtä asiaa kysyn,
rakastatko minua sittenkin, kun lumon luoma prinsessa haihtuu, huuma katoaa
ja minä vain pysyn."
(Varmasti huomaatte syyn sille, miksi kirjoitan lähinnä asiatekstejä. Ja aivan erityisesti sille, miksi en runoilija. ;) )
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Rakkaudesta
Viime viikolla tässä maassa unohdettiin hetkeksi Japanin tila ja Lähi-Itä erään läheisemmän ja paljon tutumman kriisin takia. Kriisin, jota luonnollisesti kutsutaan jo sille vakiintuneella nimellä, nimittäin homokohulla. (Kolme vuotta tätä menoa ja se löytyy sanakirjasta...) Aluksi kyseessä oli Ylen rahoittama keskusteluohjelma, jossa muutamat ei-kirkon-yleistä-mielipidettä edustavat henkilöt sanoivat homoseksuaalisuuden olevan kammottava synti. "Hate the sin, love the sinner" -tyyliin, kunhan homoseksuaalit henkilöt vain lakkaisivat haluamasta toisiaan. Nyt kevättalvesta kohun taas aiheutti Nuotta-lehden (jota mm. blogin ylläpitäjän koulun kirjastoon tilataan) nyt jo keskeytynyt kampanja, joka kielsi alistumasta yhteiskunnan normeihin ja rakastamaan Jumalaa - joka vihaa niitä, jotka häntä samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa rakastavat. Mutta eihän se mitään, sillä Annin videossa nähtiin että homoseksuaalisuudesta voi parantua. Jumalan kiitos rukoilemalla eikä sentään joukkoraiskauksella, kuten eräässä Afrikan maassa uskotaan. (Lähde)
Nyt, minä en ole teologi, vaikka minusta vielä joku kaunis päivä sellainen - toivon mukaan - tuleekin. Luterilaisen kirkon jäsenenä minua ovat kuitenkin näiden keskustelujen aikana häirinneet kovasti yleistykset "kirkko ei hyväksy" tai "kristityt eivät hyväksy", jotka molemmat ovat väärin. Kirkko ei edelleenkään vihi homoseksuaaleja avioliittoja, mikä nykyisellä avioliittolailla olisi muutenkin mahdotonta, eikä - surullista kyllä - myöskään suosita jäseniään järjestämään siunaustilaisuuksia. On oikein sanoa "rukoilemme Herraa, jotta hän antaisi teille hyvän ja turvatun elämän hänen huomassaan", mutta väärin sanoa "Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä..." Paitsi ehkä tietysti jos jälkimmäiseen liittää tietyn varauksen: "Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä, paitsi teitä kahta kun te olette olleet silleen", niin kuin Vartija-lehdessä numero tai kaksi takaperin osuvasti veisteltiin. Vakavista asioista ei saisi vitsailla,mutta se tekee niiden käsittelemisestä niin paljon miellyttävämpää.
Siunauskiellosta huolimatta luterilainen kirkko ei itsessään vastusta homoseksuaalisuutta, ja meidän rakas arkkipiispamme Kari Mäkinenkin, tuo uskomattoman älykäs mies, tuomitsi Nuotta-lehden kampanjan. Sinällään ei voi sanoa jonkun tietyn ryhmän kampanjoinnin olevan suoranaisesti väärin, mutta kun tuota ryhmää rahoittaa edes epäsuorasti Suomen evankelisluterilainen kirkko, pitäisi ryhmän kyetä näkemään, että sillä on tietty vastuu sen suhteen, mistä kampanjoidaan ja mistä ei. Toisaalta samaan aikaan ihmisten pitäisi kyetä näkemään, missä määrin tuo hypoteettinen kampanja vastaa esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon omaa mielipidettä. Sama ongelmahan oli syksyn homokohun aikaan, kun Päivi Räsänen ja hänen kristillisdemokraattinen puolueensa toimivat nk. perinteisen perhemallin puolestapuhujina ja homoseksuaalisuuden aktiivista harjoittamista vastaan. Kirkko sai niskoilleen kaikki ongelmat, aivan kuten sillä olisi mitään tekemistä kd:n kanssa. (Siis tietysti on totta, että jotkut kristillisdemokraatit ovat esimerkiksi toimineet pappeina tai muissa evankelisen kirkon toimissa, mutta tästä huolimatta kirkko ei ole sidoksissa puolueen toimintaan - se ei perustellisesti edes voisi olla, sillä tällöin se rikkoisi luterilaista kahden regimentin oppia*.)
Mutta sitten on Raamattu, tuo ihana kirja jossa homoseksuaalisuus kielletään ensin Mooseksen laissa ja vielä myöhemmin Roomalaiskirjeessä. Paitsi ettei Mooseksen lailla ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, sillä Paavali repäisi alkuseurakunnan siitä irti jo kauan kauan sitten. Meille jää siis Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun loppu, jossa sanotaan: "Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteytentä luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestään naisiin ja heissä on syntynyt himo toisiaan kohtaan." (Mä teen tän vielä kerran ja joko mun Raamattuni alkaa aukeamaan automaattisesti tuosta kohdasta tai sitten mä opin sen ulkoa...)
Allekirjoittaneena en pidä tuota kohtaa homoseksuaalisuuden vastaisena, sillä kyseessä on pitempi kokonaisuus, jossa ensin kerrotaan kuinka ihmiset ovat hylänneet Jumalan (eivät alkaneet vain kuksia keskenään) mutta jossa sen jälkeen aletaan puhua kirjeen lukijalle (aka Rooman seurakunnalle) siitä, ettei tällä ole oikeutta tuomita väärintekijöitä syyllistymättä itse syntiin ja näin ollen tuhoutumalla siinä missä väärintekijätkin. Pääpaino ei siis ole seksissä, vaikka näin voisi kuvitella kun monien homoseksuaalisuutta vastustavien puheita kuuntelee.
Pätkää voidaan kuitenkin ehkä pitää, jos niin vain haluaa, pitävänä osoituksena siitä, että Paavali tuomitsi homoseksuaalisuuden. Raamatusta täytyy kuitenkin muistaa kaksi asiaa - ensinnäkään se ei ole Jumalan sanaa, kuten esimerkiksi Koraani on, vaan koottu kertomus ihmisten jumalkäsityksestä ja uskovien pelastushistoriasta. Ja toisekseen, taas koska me olemme niitä luterilaisia, se ei ole mikään moraaliopas. Meille jokaiselle on lahjoitettu järki, jolla tuollaiset hyvää ja pahaa koskevat päätökset tulee tehdä. Tietysti niitä kohdatessaan voi pyytää apua Jumalalta ja tietysti niitä kohdatessaan voi lukea Jeesuksen ja Paavalin sanoja suuntaa etsien, mutta lopullisen päätöksen on aina tultava aivoista, ei kirjan sivuilta - edes vaikka tuo kirja olisi se Kirjojen kirja, uskolle pyhä ja muuttumaton.
YK:n julistus sanoo meidän kaikkien olevan oikeutettuja oikeudenmukaiseen ja yhtäläiseen kohteluun.
Viimeiseksi hieman alkuun palaten. Mikä sai minut erityisen surulliseksi tuossa Annin tarina -videolla oli se inhimillinen huoli taivaspaikasta, jota kuvattu tyttö oli kokenut kamppaillessaan homoseksuaalisuuden ja uskon välillä. Hän niin kutsutusti parantui ja ehkä kuvittelee sen olevan oikea ja hyvä teko, mutta vaikka se sitä olisikin, ei sillä siitäkään huolimatta ole mitään merkitystä. Hyvillä teoilla ei ole luterilaisessa opetuksessa mitään tekemistä pelastuksen tai taivaaseen pääsemisen kanssa, sillä vain Jeesuksessa uskova voi vanhurskastua - sitä kutsutaan autuaaksi vaihtokaupaksi, ja se on ehdottomasti kaikkein vaikein asia koko uskonnossa:
Jumala ottaa kantaakseen kaikki tekoni, vajavuuteni ja pahuuteni ja antaa vastineeksi rakkauden, hyvyyden sekä virheettömyyden. Ihminen ei muutu synnittömäksi, sillä suhteessa Jumalaan ihminen on aina syntinen, mutta hänestä tulee kelpaava, kelvollinen. Mitä tahansa teenkään, Jumala rakastaa silti, ja Hän on aina valmis ottamaan luokseen.
Se on luterilainen opetus; hyvät teot ovat vain kauttamme toimivaa Jumalan rakkautta.
Te varmasti olette jo tietoisia siitä, mitä mieltä minä Jumalasta ja homoseksuaalisuudesta olen, mutta kai sen voi aina toistaa. Lady Gaga laulaa biisissään Born this way "I'm beautiful in my way / 'Cause God makes no mistakes / I'm on the right track, baby / I was born this way", mikä kuvastaa melko täydellisesti käsitystäni näiden kahden edellämainitun asian suhteesta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja totesi sen olevan hyvä. Sitä hyvyyttä ei poistanut edes syntiinlankeemus ja perisynti**, vaan kaikki lunastettiin ja lunastetaan edelleen koska he olivat ja ovat rakkauden arvoisia sellaisina kuin ovat - eivät heteroseksuaalisina kirkon jäseninä, vaan eläessään todeksi Jeesuksen tärkeimmäksi mainitsemaa käskyä: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
*Kahden regimentin mukaan on erotettava maallinen- ja kirkollinen valta. Näin ollen kirkon puolueentuminen ja vaaleihin osalistuminen olisi vain yksinkertaisesti väärin.
** Perisynti ei tarkoita ihmisen olevan viallinen koska hän syntyi seksin avulla, vaan sitä, että ihminen tietää mikä oikein mutta siitä huolimatta tekee tietoisen valinnan toimia toisella tapaa. Hauskana faktana: koko perisynti oppi perustuu puhtaasti Roomalaiskirjeen viidennen luvun kahdenteentoista jakeeseen, eikä sillä ole mitään muuta tekemistä luomiskertomuksen lankeemuksen kanssa kuin se, että Paavali nyt keksi syyttää kyseistä raamatunkohtaa. Perisynti ei ole seurausta syntiinlankeemuksesta, vaan toisin päin; ihminen lankesi koska hän on aina ja iankaikkisesti syntinen. Aamen.
Älkää muuten ikinä lakatko ensin kynsiänne ja alkako sitten penkomaan muistiinpanokasoja, jälki ei todellakaan ole kaunista.
Nyt, minä en ole teologi, vaikka minusta vielä joku kaunis päivä sellainen - toivon mukaan - tuleekin. Luterilaisen kirkon jäsenenä minua ovat kuitenkin näiden keskustelujen aikana häirinneet kovasti yleistykset "kirkko ei hyväksy" tai "kristityt eivät hyväksy", jotka molemmat ovat väärin. Kirkko ei edelleenkään vihi homoseksuaaleja avioliittoja, mikä nykyisellä avioliittolailla olisi muutenkin mahdotonta, eikä - surullista kyllä - myöskään suosita jäseniään järjestämään siunaustilaisuuksia. On oikein sanoa "rukoilemme Herraa, jotta hän antaisi teille hyvän ja turvatun elämän hänen huomassaan", mutta väärin sanoa "Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä..." Paitsi ehkä tietysti jos jälkimmäiseen liittää tietyn varauksen: "Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä, paitsi teitä kahta kun te olette olleet silleen", niin kuin Vartija-lehdessä numero tai kaksi takaperin osuvasti veisteltiin. Vakavista asioista ei saisi vitsailla,mutta se tekee niiden käsittelemisestä niin paljon miellyttävämpää.
Siunauskiellosta huolimatta luterilainen kirkko ei itsessään vastusta homoseksuaalisuutta, ja meidän rakas arkkipiispamme Kari Mäkinenkin, tuo uskomattoman älykäs mies, tuomitsi Nuotta-lehden kampanjan. Sinällään ei voi sanoa jonkun tietyn ryhmän kampanjoinnin olevan suoranaisesti väärin, mutta kun tuota ryhmää rahoittaa edes epäsuorasti Suomen evankelisluterilainen kirkko, pitäisi ryhmän kyetä näkemään, että sillä on tietty vastuu sen suhteen, mistä kampanjoidaan ja mistä ei. Toisaalta samaan aikaan ihmisten pitäisi kyetä näkemään, missä määrin tuo hypoteettinen kampanja vastaa esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon omaa mielipidettä. Sama ongelmahan oli syksyn homokohun aikaan, kun Päivi Räsänen ja hänen kristillisdemokraattinen puolueensa toimivat nk. perinteisen perhemallin puolestapuhujina ja homoseksuaalisuuden aktiivista harjoittamista vastaan. Kirkko sai niskoilleen kaikki ongelmat, aivan kuten sillä olisi mitään tekemistä kd:n kanssa. (Siis tietysti on totta, että jotkut kristillisdemokraatit ovat esimerkiksi toimineet pappeina tai muissa evankelisen kirkon toimissa, mutta tästä huolimatta kirkko ei ole sidoksissa puolueen toimintaan - se ei perustellisesti edes voisi olla, sillä tällöin se rikkoisi luterilaista kahden regimentin oppia*.)
Mutta sitten on Raamattu, tuo ihana kirja jossa homoseksuaalisuus kielletään ensin Mooseksen laissa ja vielä myöhemmin Roomalaiskirjeessä. Paitsi ettei Mooseksen lailla ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, sillä Paavali repäisi alkuseurakunnan siitä irti jo kauan kauan sitten. Meille jää siis Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun loppu, jossa sanotaan: "Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteytentä luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestään naisiin ja heissä on syntynyt himo toisiaan kohtaan." (Mä teen tän vielä kerran ja joko mun Raamattuni alkaa aukeamaan automaattisesti tuosta kohdasta tai sitten mä opin sen ulkoa...)
Allekirjoittaneena en pidä tuota kohtaa homoseksuaalisuuden vastaisena, sillä kyseessä on pitempi kokonaisuus, jossa ensin kerrotaan kuinka ihmiset ovat hylänneet Jumalan (eivät alkaneet vain kuksia keskenään) mutta jossa sen jälkeen aletaan puhua kirjeen lukijalle (aka Rooman seurakunnalle) siitä, ettei tällä ole oikeutta tuomita väärintekijöitä syyllistymättä itse syntiin ja näin ollen tuhoutumalla siinä missä väärintekijätkin. Pääpaino ei siis ole seksissä, vaikka näin voisi kuvitella kun monien homoseksuaalisuutta vastustavien puheita kuuntelee.
Pätkää voidaan kuitenkin ehkä pitää, jos niin vain haluaa, pitävänä osoituksena siitä, että Paavali tuomitsi homoseksuaalisuuden. Raamatusta täytyy kuitenkin muistaa kaksi asiaa - ensinnäkään se ei ole Jumalan sanaa, kuten esimerkiksi Koraani on, vaan koottu kertomus ihmisten jumalkäsityksestä ja uskovien pelastushistoriasta. Ja toisekseen, taas koska me olemme niitä luterilaisia, se ei ole mikään moraaliopas. Meille jokaiselle on lahjoitettu järki, jolla tuollaiset hyvää ja pahaa koskevat päätökset tulee tehdä. Tietysti niitä kohdatessaan voi pyytää apua Jumalalta ja tietysti niitä kohdatessaan voi lukea Jeesuksen ja Paavalin sanoja suuntaa etsien, mutta lopullisen päätöksen on aina tultava aivoista, ei kirjan sivuilta - edes vaikka tuo kirja olisi se Kirjojen kirja, uskolle pyhä ja muuttumaton.
YK:n julistus sanoo meidän kaikkien olevan oikeutettuja oikeudenmukaiseen ja yhtäläiseen kohteluun.
Viimeiseksi hieman alkuun palaten. Mikä sai minut erityisen surulliseksi tuossa Annin tarina -videolla oli se inhimillinen huoli taivaspaikasta, jota kuvattu tyttö oli kokenut kamppaillessaan homoseksuaalisuuden ja uskon välillä. Hän niin kutsutusti parantui ja ehkä kuvittelee sen olevan oikea ja hyvä teko, mutta vaikka se sitä olisikin, ei sillä siitäkään huolimatta ole mitään merkitystä. Hyvillä teoilla ei ole luterilaisessa opetuksessa mitään tekemistä pelastuksen tai taivaaseen pääsemisen kanssa, sillä vain Jeesuksessa uskova voi vanhurskastua - sitä kutsutaan autuaaksi vaihtokaupaksi, ja se on ehdottomasti kaikkein vaikein asia koko uskonnossa:
Jumala ottaa kantaakseen kaikki tekoni, vajavuuteni ja pahuuteni ja antaa vastineeksi rakkauden, hyvyyden sekä virheettömyyden. Ihminen ei muutu synnittömäksi, sillä suhteessa Jumalaan ihminen on aina syntinen, mutta hänestä tulee kelpaava, kelvollinen. Mitä tahansa teenkään, Jumala rakastaa silti, ja Hän on aina valmis ottamaan luokseen.
Se on luterilainen opetus; hyvät teot ovat vain kauttamme toimivaa Jumalan rakkautta.
Te varmasti olette jo tietoisia siitä, mitä mieltä minä Jumalasta ja homoseksuaalisuudesta olen, mutta kai sen voi aina toistaa. Lady Gaga laulaa biisissään Born this way "I'm beautiful in my way / 'Cause God makes no mistakes / I'm on the right track, baby / I was born this way", mikä kuvastaa melko täydellisesti käsitystäni näiden kahden edellämainitun asian suhteesta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja totesi sen olevan hyvä. Sitä hyvyyttä ei poistanut edes syntiinlankeemus ja perisynti**, vaan kaikki lunastettiin ja lunastetaan edelleen koska he olivat ja ovat rakkauden arvoisia sellaisina kuin ovat - eivät heteroseksuaalisina kirkon jäseninä, vaan eläessään todeksi Jeesuksen tärkeimmäksi mainitsemaa käskyä: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
*Kahden regimentin mukaan on erotettava maallinen- ja kirkollinen valta. Näin ollen kirkon puolueentuminen ja vaaleihin osalistuminen olisi vain yksinkertaisesti väärin.
** Perisynti ei tarkoita ihmisen olevan viallinen koska hän syntyi seksin avulla, vaan sitä, että ihminen tietää mikä oikein mutta siitä huolimatta tekee tietoisen valinnan toimia toisella tapaa. Hauskana faktana: koko perisynti oppi perustuu puhtaasti Roomalaiskirjeen viidennen luvun kahdenteentoista jakeeseen, eikä sillä ole mitään muuta tekemistä luomiskertomuksen lankeemuksen kanssa kuin se, että Paavali nyt keksi syyttää kyseistä raamatunkohtaa. Perisynti ei ole seurausta syntiinlankeemuksesta, vaan toisin päin; ihminen lankesi koska hän on aina ja iankaikkisesti syntinen. Aamen.
Älkää muuten ikinä lakatko ensin kynsiänne ja alkako sitten penkomaan muistiinpanokasoja, jälki ei todellakaan ole kaunista.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Miksi hitossa äänestäisin entistä työväenpuoluetta?
Kuten otsikostakin jo näkee, on siis aika juttusarjamme toisen osan aika. Kuka arvaa puolueen?
Miksi hitossa äänestäisin?
SDP-edition
Suomen sosialidemokraattinen (huomaa yhdellä a:lla kirjoitettu sosiaalidemokratia) puolue, eli sosiaalidemokraatit, eli SDP, eli demarit, eli ne Jungerin hihhulit, jotka puhuu rakkaudesta ja pukeutuu verkkosukkahousuihin, on 1800-luvun lopulla perustettu puolue, jonka alkuperäinen nimi oli aina vuoden 1903 tunnettuun Forssan puoluekokoukseen saakka Suomen Työväenpuolue.
Forssan julistuksessa, joka käytännössä oli kopio saksalaisen sosiaalidemokraattisen puolueen Erfurdin ohjelmasta vuodelta 1891, SDP luetteli tavoitteensa, joita olivat mm.:
- Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21 vuoden ikäisille Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikissa vaaleissa ja äänestyksissä sekä kunnallisella että valtiollisella alalla.
- Välitön lainsäädäntö-oikeus kansalle lakien esittamis- ja hylkäämisoikeuden kautta.
- Täydellinen yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus.
- Yleinen koulupakko. Maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa.
- Kirkko on erotettava valtiosta (...) Uskonnonopetus poistettava kouluista.
- Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poistaminen yleisellä asteettain nousevalla tuloverolla
- Terveydenhoito valtion ja kuntain asiaksi. Maksuton lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysapu. Maksuton hautaus.
- Kaikkien rajoitusten poistaminen, jotka asettavat naisen yleis- tai yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin miehen.
- Yleinen kieltolaki väkijuomain valmistamisen ja kaupan suhteen.
- Työaika on saatava 8-tuntiseksi niissä ammateissa, missä eivät epäterveelliset olosuhteet vaadi sitä lyhemmäksi
- Kullakin paikkakunnalla elintarpeisiin riittävä alin paikka on määrättävä ei ainoastaan valtion ja kuntain, vaan yksityistenkin teettämissä töissä.
- Lapset alle 14 vuoden on kiellettävä kaikesta ansiotyöstä.
- Aviottomille ja hoidotta jääneille on valtion toimesta saatava täysin tarkotustaan vastaava hoito ja kasvatus.
- Kuntien on otettava haltuunsa sellaiset yleiselle hyvinvoinnille tärkeät liikealat, joita se menestyksellä voi hoitaa tai jotka yksityisten hallussa ollen saattavat kunnan jäsenet heistä suuressa määrässä riippuvaisiksi.
- Valtionapua on annettava etupäässä pikkuviljelystä tarkoittaville toimenpiteille. Samoin kaikille osuustoiminnan luontoisille yksityisille maatalouden alalla.
- Torppareille ja maanvuokraajille on saatava täydellinen käyttöoikeus ja myöskin myyntioikeus vuokraamansa maan viljelystuotteisiin, sekä vuokra-ajan loputtua on heille maksettava täysi korvaus siitä, mitä vuokratun maan on heidän työnsä kautta kohonnut.
(Lyhentäen lainattu suoraan Forssan ohjelmasta http://www.sdp.fi/node/303)
Useat ohjelmassa vaaditut muutokset saavutettiin aikanaan, vaikka esimerkiksi kieltolaki peruutettiinkin toimimattomana reilu kaksikymmentä vuotta sen määräämisen jälkeen, torpparien asemaa parantavaa torpparilakia saatiin odottaa aina sisällissodan jälkeiseen aikaan (jolloin se hupaisasti sääti tynkäeduskunta, johon kuului ainoastaan yksi SDP:n edustaja) ja uskontoa opetetaan kouluissa edelleen.
Varmasti suurin voitto SDP:lle oli kuitenkin yskikamarisen eduskunnan ja yhtäläisen äänioikeuden saaminen 1906 järjestettävillä maan ensimmäisillä eduskuntavaaleilla, vaikka varsinainen suora kansanvalta jäikin toteutumatta. (Kun katsomme Sveitsin tilannetta ja minareettikieltoa, saamme olla tästä hyvin tyytyväisiä.) SDP myös voitti vaalit ja sai läpi 80 edustajaa (nykyisessä eduskunnassa istuu 45) - ilmiömäinen voittoputki jatkui useista eduskunnan hajotuksista huolimatta ja huipentui vuonna 1916, jolloin SDP:n onnistui yksin kerätä yli puolet eduskunnan edustajapaikoista ja maan hallitukseen nousi sosiaalidemokraattienemmistöinen hallitus. (Enemmistöhallitus ja sen edut!) Helmikuun vallankumouksen nostettua porvarillisen väliaikaishallituksen Venäjän johtoon, SDP-johtoinen hallitus aloitti valmistelemaan niin kutsuttua valtalakia, jonka tarkoituksena oli julistaa eduskunta Suomen ylimmäksi sisäpoliittista valtaa käyttäväksi elimeksi - ulkopolitiikka ja maanpuolustus jäivät lain mukaan Venäjän väliaikaishallituksen vastuulle. Laki luonnollisesti hyväksyttiin, mutta Venäjän väliaikaishallitus hajotti eduskunnan - joidenkin lähteiden mukaan Suomen porvarillisten puolueiden pyynnöstä. (Olisivat pelänneet maan ajautuvan sosialismiin.) Järjestettiin uudet eduskuntavaalit ja SDP menetti valta-asemansa porvarillisille puolueilla, bolsevikit aloittivat uuden vallankumouksen Leninin johdolla, Suomen eduskunta julistautui ylimmäksi vallankäyttäjäksi, itsenäisyys tunnustettiin ja maa ajautui sisällissotaan, jonka punaisella puolella toimi useita SDP:n kansanedustajia. Esimerkiksi Suomen kansanvaltuuskunta (punaisen puolen "hallistus") koostui lähinnä SDP:n radikaalin vasemmistopuolen ja Suomen ammattijärjestön jäsenistä - tunnettuja nimiä valtuuskunnassa oli mm. Otto Wille Kuusinen, josta myöhemmin tuli Suomen kommunistisen puolueen jäsen ja Terijoen hallituksen johtaja; Kullervo Manner, entinen eduskunnan puhemies, SKP:n puheejohtaja ja perustajajäsen sekä kirjailija Yrjö Sirola.
Sisällissodan päätyttyä valkoisten voittoon, Suomen kansanvaltuuskunnan jäsenet sekä muutamat muut punaista puolta tukeneet demarit pakenivat Neuvosto-Venäjälle (sillä nimitystä Neuvostoliitto ei voida perustellusti käyttää Stalinia edeltäneestä ajasta) ja perustivat Suomen kommunistisen puolueen. Eduskunta toimi hetken aikaa tynkäeduskuntana, jossa oli vain yksi SDP:n kansanedustaja, mutta vuonna 1919 järjestetyissä vaaleissa SDP saavutti 80 paikkaa ja toiminta jatkui miten kuten läpi sodanaikaisten yhteishallitusten ja 50-luvun yöpakkasten ja muiden kriisien kunnes 60-luvulla puolueen toiminta elpyi. Samalla vuosikymmenellä alkoi myös Suomen hyvinvointivaltion kehitys, joka jatkui aina 1980-luvulle. (Ja joka ajettiin alas 90-luvun laman aikaan.)
Ja se historiasta, nyt vuoden 2011 vaaleihin, jonne SDP lähtee oppositiosta yhä hupenevin kannastusluvuin. (Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan SDP:tä äänestäisi nyt 17.4 prosenttia äänestäjistä.) Tämä on näyttänyt hieman säikäyttävän myös puoluejohtoa, joka hylkäsi Jungerin julistaman "rakkauden" ja siirtyi huomattavan paljon yksinkertaisempaan teemaan - oikeaan asiaan. Kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluihin on nostettu pääomaveron nostaminen, työllisyysmäärärahojen korottaminen nuorisotyöttömyyden voittamiseksi ja lakisääteisen eläkeiän alarajan jättäminen ennalleen. Kun suurimmaksi puolueeksi eduskuntavaaleissa tulee nousemaan Kokoomus, jonka kynnyskysymyksenä oli ettei työn tai omaisuuden verotusta saa korottaa, ovat demarit käytännössä valinneet opposition jo etukäteen. (Eipä sillä, että he muutenkaa tulisivat tarpeeksi ääniä kokoamaan.) Mutta mitä SDP aikoo oppositiosta käsin ajaa? Vaaleja varten on rakennettu neljä "manifestia", eli Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta (SDP:n talous- ja verolinjaus), Uuden työn manifesti (kyllä, siinä todella lukee manifesti), Vanhuuspoliittinen ohjelma sekä Valosta varjoon -tulevaisuusohjelma (työn, hyvinvoinnin, sivistyksen ja puhtaan ympäristön linjaus). Tässä tutustumme näistä kahteen jättäen vanhuusohjelman syrjään lukijoiden ikäjakauman takia ja Valosta varjoon -ohjelman koska se on ensinnäkin kevyttä ja helppoa teksitä tutustua myös itsenäisesti ja toisekseen aikalailla pelkkää poliittista liirumlaarumia.
*Kustannusinflaatio on rahan arvon heikkenemistä, johon on syynä raaka-aineiden kallistuminen. Nousseiden kulujen takia yhtiöiden on pakko korottaa tuottamiensa hyödykkeiden ja palveluiden hintoja, mikä samalla nostaa palkankorotuspaineita sillä muussa tapauksessa kallistunut eläminen söisi ihmisten elintasoa. Ja kun palkkoja nostetaan, on myös valmistettavien tuotteiden hintoja pakko nostaa, mikä johtaa kierteeseen.
Forssan julistuksessa, joka käytännössä oli kopio saksalaisen sosiaalidemokraattisen puolueen Erfurdin ohjelmasta vuodelta 1891, SDP luetteli tavoitteensa, joita olivat mm.:
- Yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus kaikille 21 vuoden ikäisille Suomen kansalaisille sukupuoleen katsomatta kaikissa vaaleissa ja äänestyksissä sekä kunnallisella että valtiollisella alalla.
- Välitön lainsäädäntö-oikeus kansalle lakien esittamis- ja hylkäämisoikeuden kautta.
- Täydellinen yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus.
- Yleinen koulupakko. Maksuton opetus kaikissa oppilaitoksissa.
- Kirkko on erotettava valtiosta (...) Uskonnonopetus poistettava kouluista.
- Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poistaminen yleisellä asteettain nousevalla tuloverolla
- Terveydenhoito valtion ja kuntain asiaksi. Maksuton lääkärinapu ja lääkkeet sekä synnytysapu. Maksuton hautaus.
- Kaikkien rajoitusten poistaminen, jotka asettavat naisen yleis- tai yksityisoikeudellisessa suhteessa ala-arvoisempaan asemaan kuin miehen.
- Yleinen kieltolaki väkijuomain valmistamisen ja kaupan suhteen.
- Työaika on saatava 8-tuntiseksi niissä ammateissa, missä eivät epäterveelliset olosuhteet vaadi sitä lyhemmäksi
- Kullakin paikkakunnalla elintarpeisiin riittävä alin paikka on määrättävä ei ainoastaan valtion ja kuntain, vaan yksityistenkin teettämissä töissä.
- Lapset alle 14 vuoden on kiellettävä kaikesta ansiotyöstä.
- Aviottomille ja hoidotta jääneille on valtion toimesta saatava täysin tarkotustaan vastaava hoito ja kasvatus.
- Kuntien on otettava haltuunsa sellaiset yleiselle hyvinvoinnille tärkeät liikealat, joita se menestyksellä voi hoitaa tai jotka yksityisten hallussa ollen saattavat kunnan jäsenet heistä suuressa määrässä riippuvaisiksi.
- Valtionapua on annettava etupäässä pikkuviljelystä tarkoittaville toimenpiteille. Samoin kaikille osuustoiminnan luontoisille yksityisille maatalouden alalla.
- Torppareille ja maanvuokraajille on saatava täydellinen käyttöoikeus ja myöskin myyntioikeus vuokraamansa maan viljelystuotteisiin, sekä vuokra-ajan loputtua on heille maksettava täysi korvaus siitä, mitä vuokratun maan on heidän työnsä kautta kohonnut.
(Lyhentäen lainattu suoraan Forssan ohjelmasta http://www.sdp.fi/node/303)
Useat ohjelmassa vaaditut muutokset saavutettiin aikanaan, vaikka esimerkiksi kieltolaki peruutettiinkin toimimattomana reilu kaksikymmentä vuotta sen määräämisen jälkeen, torpparien asemaa parantavaa torpparilakia saatiin odottaa aina sisällissodan jälkeiseen aikaan (jolloin se hupaisasti sääti tynkäeduskunta, johon kuului ainoastaan yksi SDP:n edustaja) ja uskontoa opetetaan kouluissa edelleen.
Varmasti suurin voitto SDP:lle oli kuitenkin yskikamarisen eduskunnan ja yhtäläisen äänioikeuden saaminen 1906 järjestettävillä maan ensimmäisillä eduskuntavaaleilla, vaikka varsinainen suora kansanvalta jäikin toteutumatta. (Kun katsomme Sveitsin tilannetta ja minareettikieltoa, saamme olla tästä hyvin tyytyväisiä.) SDP myös voitti vaalit ja sai läpi 80 edustajaa (nykyisessä eduskunnassa istuu 45) - ilmiömäinen voittoputki jatkui useista eduskunnan hajotuksista huolimatta ja huipentui vuonna 1916, jolloin SDP:n onnistui yksin kerätä yli puolet eduskunnan edustajapaikoista ja maan hallitukseen nousi sosiaalidemokraattienemmistöinen hallitus. (Enemmistöhallitus ja sen edut!) Helmikuun vallankumouksen nostettua porvarillisen väliaikaishallituksen Venäjän johtoon, SDP-johtoinen hallitus aloitti valmistelemaan niin kutsuttua valtalakia, jonka tarkoituksena oli julistaa eduskunta Suomen ylimmäksi sisäpoliittista valtaa käyttäväksi elimeksi - ulkopolitiikka ja maanpuolustus jäivät lain mukaan Venäjän väliaikaishallituksen vastuulle. Laki luonnollisesti hyväksyttiin, mutta Venäjän väliaikaishallitus hajotti eduskunnan - joidenkin lähteiden mukaan Suomen porvarillisten puolueiden pyynnöstä. (Olisivat pelänneet maan ajautuvan sosialismiin.) Järjestettiin uudet eduskuntavaalit ja SDP menetti valta-asemansa porvarillisille puolueilla, bolsevikit aloittivat uuden vallankumouksen Leninin johdolla, Suomen eduskunta julistautui ylimmäksi vallankäyttäjäksi, itsenäisyys tunnustettiin ja maa ajautui sisällissotaan, jonka punaisella puolella toimi useita SDP:n kansanedustajia. Esimerkiksi Suomen kansanvaltuuskunta (punaisen puolen "hallistus") koostui lähinnä SDP:n radikaalin vasemmistopuolen ja Suomen ammattijärjestön jäsenistä - tunnettuja nimiä valtuuskunnassa oli mm. Otto Wille Kuusinen, josta myöhemmin tuli Suomen kommunistisen puolueen jäsen ja Terijoen hallituksen johtaja; Kullervo Manner, entinen eduskunnan puhemies, SKP:n puheejohtaja ja perustajajäsen sekä kirjailija Yrjö Sirola.
Sisällissodan päätyttyä valkoisten voittoon, Suomen kansanvaltuuskunnan jäsenet sekä muutamat muut punaista puolta tukeneet demarit pakenivat Neuvosto-Venäjälle (sillä nimitystä Neuvostoliitto ei voida perustellusti käyttää Stalinia edeltäneestä ajasta) ja perustivat Suomen kommunistisen puolueen. Eduskunta toimi hetken aikaa tynkäeduskuntana, jossa oli vain yksi SDP:n kansanedustaja, mutta vuonna 1919 järjestetyissä vaaleissa SDP saavutti 80 paikkaa ja toiminta jatkui miten kuten läpi sodanaikaisten yhteishallitusten ja 50-luvun yöpakkasten ja muiden kriisien kunnes 60-luvulla puolueen toiminta elpyi. Samalla vuosikymmenellä alkoi myös Suomen hyvinvointivaltion kehitys, joka jatkui aina 1980-luvulle. (Ja joka ajettiin alas 90-luvun laman aikaan.)
Ja se historiasta, nyt vuoden 2011 vaaleihin, jonne SDP lähtee oppositiosta yhä hupenevin kannastusluvuin. (Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan SDP:tä äänestäisi nyt 17.4 prosenttia äänestäjistä.) Tämä on näyttänyt hieman säikäyttävän myös puoluejohtoa, joka hylkäsi Jungerin julistaman "rakkauden" ja siirtyi huomattavan paljon yksinkertaisempaan teemaan - oikeaan asiaan. Kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluihin on nostettu pääomaveron nostaminen, työllisyysmäärärahojen korottaminen nuorisotyöttömyyden voittamiseksi ja lakisääteisen eläkeiän alarajan jättäminen ennalleen. Kun suurimmaksi puolueeksi eduskuntavaaleissa tulee nousemaan Kokoomus, jonka kynnyskysymyksenä oli ettei työn tai omaisuuden verotusta saa korottaa, ovat demarit käytännössä valinneet opposition jo etukäteen. (Eipä sillä, että he muutenkaa tulisivat tarpeeksi ääniä kokoamaan.) Mutta mitä SDP aikoo oppositiosta käsin ajaa? Vaaleja varten on rakennettu neljä "manifestia", eli Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta (SDP:n talous- ja verolinjaus), Uuden työn manifesti (kyllä, siinä todella lukee manifesti), Vanhuuspoliittinen ohjelma sekä Valosta varjoon -tulevaisuusohjelma (työn, hyvinvoinnin, sivistyksen ja puhtaan ympäristön linjaus). Tässä tutustumme näistä kahteen jättäen vanhuusohjelman syrjään lukijoiden ikäjakauman takia ja Valosta varjoon -ohjelman koska se on ensinnäkin kevyttä ja helppoa teksitä tutustua myös itsenäisesti ja toisekseen aikalailla pelkkää poliittista liirumlaarumia.
Työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta
- SDP:n talous- ja verolinjaus
SDP:n talous- ja verolinjauksessa keskeisiksi asioiksi nostetaan valtiotalouden velkaantumisen pysäyttäminen, jota varten tarvittavat ylimääräiset kaksi miljardia euroa katetaan varallisuuteen ja pääomaan kohdistuvan verotuksen kiristämisellä sekä harmaan talouden entistä tarkempana kitkemisenä (1,5 miljardia euroa) ja menosäästöillä (n. 500 miljoonaa). Säästöt on tarkoitus kohdistaa erityisesti hallinnon päällekkäisyyksiin, elinkeinotukiin sekä varustelumenoihin. Työtä itseään ei ole tarkoitus verottaa sen enempää kuin nytkään, eikä arvonlisä- tai energiaverojakaan haluta nostaa koska ne paitsi veisivät eniten vähäosaisilta, myös koska niiden nostaminen saattaisi pahimmillaan aiheuttaa kustannusinflaation.*
Lisää veroja halutaan kerätä myös pidentämällä keskimääräisen työuran pituutta ja pyrkimällä pienentämään syrjäytymisen riskiä jo heti varhaisesta vaiheesta lähtien. Työuran pituutta ei aiota kuitenkaan pidentää nostamalla eläkeikää, vaan varmistamalla, että yhä useampi ihminen todella jaksaisi jatkaa töissään 63 ikävuoteen saakka ja että yritykset yhä kasvavissa määrin todella palkkaisivat myös ikääntyvää väestöä nuorten suosimisen sijaan. Lisäksi pyrimyksenä on helpottaa työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden mahdollisuuksia palata työelämään siinä määrin kuin se heille mahdollista on. "Eläkeiän alarajaa ei tule nostaa. Mekaaninen korotus ei tuo uusia työpaikkoja eikä
edesauta työssä viihtymistä eikä jaksamista. Nykyinen, hyviä tuloksia tuottava
järjestelmä on joustava ja kunnioittaa ihmisten omia valintoja." (Uuden työn manifestista, mutta sopii tähän väliin.)
Syrjäytymisen riskiä aiotaan pienentää ohjaamalla peruskoulutasolla lisää rahoitusta tukiopetukseen, oppilaitosten terveydenhoitoon ja mielenterveyspalveluihin(!), opinto-ohjaukseen sekä koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön. Peruskoulun jälkeen oppilaita voitaisiin saada pysymään kouluissa pitempään työpajatoiminnalla ja oppilaalle räätälöidyllä ammatillisella koulutussuunnitelmalla. SDP myös väläyttää ohjelmassaan oppivelvollisuuden pidentämistä. "Koulutuksesta putoamista on vähennettävä oppivelvollisuutta laajentamalla sekä toisen asteen opintojen valinnanvapautta lisäämällä. Oppisopimuskoulutusta sekä
muita joustavia mahdollisuuksia suorittaa toisen asteen tutkinto on lisättävä" sekä
"nuorisotyöttömyydelle on asetettava nollatoleranssi. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja vastavalmistuneelle voidaan taata työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka." (u.t.m. molemmat)
Nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisen lisäksi on demarien ohjelmassa vielä yksi kaikkia opiskelijoita riemastuttava seikka, nimittäin opintotuen korottaminen. Ohjelma sanoo: "Opintotuki tulee uudistaa siten, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja tavoiteajassa valmistumisen. Toisen asteen opintotukijärjestelmä täytyy uudistaa siten, että opintotuki on riittävä ja oikeudenmukainen (ei riipu vanhempien tuloista) ja se kannustaa opintojen suorittamista loppuun. Opintotuki täytyy sitoa indeksiin."
Ja puhutaanhan siellä paljon muustakin, mutta sen te voitte lukea itse.edesauta työssä viihtymistä eikä jaksamista. Nykyinen, hyviä tuloksia tuottava
järjestelmä on joustava ja kunnioittaa ihmisten omia valintoja." (Uuden työn manifestista, mutta sopii tähän väliin.)
Syrjäytymisen riskiä aiotaan pienentää ohjaamalla peruskoulutasolla lisää rahoitusta tukiopetukseen, oppilaitosten terveydenhoitoon ja mielenterveyspalveluihin(!), opinto-ohjaukseen sekä koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön. Peruskoulun jälkeen oppilaita voitaisiin saada pysymään kouluissa pitempään työpajatoiminnalla ja oppilaalle räätälöidyllä ammatillisella koulutussuunnitelmalla. SDP myös väläyttää ohjelmassaan oppivelvollisuuden pidentämistä. "Koulutuksesta putoamista on vähennettävä oppivelvollisuutta laajentamalla sekä toisen asteen opintojen valinnanvapautta lisäämällä. Oppisopimuskoulutusta sekä
muita joustavia mahdollisuuksia suorittaa toisen asteen tutkinto on lisättävä" sekä
"nuorisotyöttömyydelle on asetettava nollatoleranssi. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja vastavalmistuneelle voidaan taata työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka." (u.t.m. molemmat)
Nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisen lisäksi on demarien ohjelmassa vielä yksi kaikkia opiskelijoita riemastuttava seikka, nimittäin opintotuen korottaminen. Ohjelma sanoo: "Opintotuki tulee uudistaa siten, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja tavoiteajassa valmistumisen. Toisen asteen opintotukijärjestelmä täytyy uudistaa siten, että opintotuki on riittävä ja oikeudenmukainen (ei riipu vanhempien tuloista) ja se kannustaa opintojen suorittamista loppuun. Opintotuki täytyy sitoa indeksiin."
*Kustannusinflaatio on rahan arvon heikkenemistä, johon on syynä raaka-aineiden kallistuminen. Nousseiden kulujen takia yhtiöiden on pakko korottaa tuottamiensa hyödykkeiden ja palveluiden hintoja, mikä samalla nostaa palkankorotuspaineita sillä muussa tapauksessa kallistunut eläminen söisi ihmisten elintasoa. Ja kun palkkoja nostetaan, on myös valmistettavien tuotteiden hintoja pakko nostaa, mikä johtaa kierteeseen.
Uuden työ manifesti
SDP:n työllisyys- ja työelämälinjaus
Uuden työn manifesti pyörii pitkälti samojen aiheiden kanssa kuin puolueen talous- ja verolinjaus, sillä onhan työ suuri osa taloutta. (Tästä syystä siirsin osan uuden työn manifestista käsiteltäväksi ylempänä.) Ylväiden, suoraan sanottuna jopa hieman pöykeilevien sanojen joukossa maalataan lukijoiden silmien eteen kuvaa talouden kansainvälisestä tilanteesta ja sen vaikutuksesta suomeen - aivan erityisesti moititaan maamme politiikkaa 90-luvun laman aikaan, jolloin koko hyvinvointivaltio ajettiin käytännössä alas. SDP:n on hyvä puhua, sillä puolue istui oppositiossa kriittisien vuosien yli, mutta yksi asia täytyy kuitenkin muistaa: puolueen noustessa takaisin hallitukseen 1995 menoja karsiva tiukka talouspolitiikka ei suinkaan loppunut vaan jatkui entisellään. Tämä jää kummasti ohjelmassa mainitsematta.
Menokurista ja verokorotuksista mainittiinkin jo edellisessä, mutta jotain uutta tämäkin manifesti tarjoaa, nimittäin SDP:n mielipiteen taloutemme tulevaisuudesta. Puolue sanoo palvelualasta, joka on maamme suurin työllistäjä: "Hyvinvointipalveluiden merkitys kasvulle ja työllisyydelle sekä yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle on suuri. Kattavat ja laadukkaat terveyspalvelut, hyvä sosiaaliturva, laadukas koulutus sekä julkinen vastuu hyvinvoinnista luovat edellytykset kestävälle taloudelliselle kasvulle. Kunnat ovat myös merkittävä työllistäjä. Kuntien omassa toiminnassa on entistä enemmän kannustettava innovaatioihin ja parempien toimintatapojen kehittämiseen" ja teollisuudesta ja viennistä, jolla palvelualojen työpaikat kustannetaan: "Tuorein talouskriisi osoitti, että olemme liian riippuvaisia yksittäisistä toimialoista ja
niiden kilpailukyvystä. Tarvitsemme lisäksi uusia kasvun vetureita olemassa olevien
vientivahvuuksiemme lisäksi. Suomalaista elinkeinorakennetta on monipuolistettava
ja kasvatettava erityisesti palvelusektoria. Palvelut, korkea teknologia ja luovat alat
tarjoavat merkittäviä kasvumahdollisuuksia." "Suomen talous on vahvasti riippuvainen viennistä. Kasvun kannalta ratkaisevaa on Suomen perinteisten vientimaiden talouskehitys sekä, miten hyvin valloitetaan uusia markkina-alueita. Tarvitaan aktiivista ja strategista vienninedistämispolitiikkaa. Suomen on onnistuttava lisäämään vientiään kasvaviin talouksiin erityisesti Kaukoidässä. Myös lähialueiden, kuten Venäjän, tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti."
Sekä viimeiseksi kiistellystä aiheesta, eli valtion omistamista yrityksistä ja osakkeista: Valtion omistajapolitiikan on oltava pitkäjänteistä, yhteiskuntavastuullista ja tähdättävä työllisyyden sekä omaisuuden
arvon kasvattamiseen. Valtion on harjoitettava aktiivista omistajaohjausta ja esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa." (Huomatkaa sosiaalidemokratialle tyypillinen, kapitalistissosialistinen asenne, eli yleisesti yhtiöiden tulee pysyä yksityisissä käsissä, mutta valtiolla on velvollisuus myös ottaa osaa talouteensa tiettyjen yritysten kohdalla - energia, suuret joukkoliikenteet jne.)
Lyhyesti molemmista tiivistettynä SDP siis ajaa:
- Valtion velkaantumisen pysäyttämistä veroja korottamalla ja menoja karsimalla. Veroista tarkoitus on korottaa pääomaveroa, joka tällä hetkellä on kaikille yhtänäinen ja huomattavan paljon tuloveroa pienempi. (Mikä on johtanut verojen kiertämiseen.)
- Opintotuen korottamista ja sitomista indeksiin, nollatoleranssia nuorisotyöttömyydelle sekä parempaa rahoitusta syrjäytymisen estämiseen.
- Työurien pidentämistä varmistamalla, että jokaisella on mahdollisuus työskennellä niin kauan kuin vain edes jonkinlainen kyky siihen on ja lisäämällä terveydenhuollon varoja.
- Viennin kehittämistä ja valtion aktiivista toimintaa taloudessa.
Ja vastustaa:
- Arvonlisä- ja energiaveron korotuksia.
- Eläkeiän nostamista
- Suomen nopeaa liittymistä NATO:oon (Lipponen kannattaa.)
Miksi äänestäisin :
- SDP on poliittisesti kokenut puolue, joka on todella toteuttanut lupauksiaan historiassa ja ollut mukana rakentamassa Suomea
- Puolue on pienituloisten, kuten opiskelijoiden asialla mutta näkee kuitenkin valtiotalouden realistisen maksukyvyn
- Asetti 2010 puolukokouksessaan tavoitteeksi sukupuolineutraalin avioliiton toteutumisen
- Ehdokkaina on sekä vanhempaa ikäpolvea että nuoria ehdokkaita
Hyödyllisiä linkkejä:
SDP.fi
Politiikan aakkoset - SDP:n lyhyitä kannanottoja yleismpiin poliittisiin kysymyksiin
Talous- ja verolinjaus
Työ- ja työelämälinjaus
Vanhuuspoliittinen linjaus
Valosta varjoon -tulevaisuusohjelma
Jutta Urpilaisen koti-/vaalisivu
Erkki Tuomiojan/Mazen idolin vaalisivu
Urpilainen laulamassa Tarja Halosen vaalikampanjassa (Ihan vain ettei tämä liian vakavaksi menisi.)
Lähteinä SDP:n kotisivut, valtiovarainministeriön sivut (http://www.vm.fi/vm/fi/01_etusivu/), Uusisuomi-lehti (http://www.uusisuomi.fi/) sekä Forum -oppikirjasarjan Suomen historia,Yhteiskuntaoppi sekä Taloustieto.
niiden kilpailukyvystä. Tarvitsemme lisäksi uusia kasvun vetureita olemassa olevien
vientivahvuuksiemme lisäksi. Suomalaista elinkeinorakennetta on monipuolistettava
ja kasvatettava erityisesti palvelusektoria. Palvelut, korkea teknologia ja luovat alat
tarjoavat merkittäviä kasvumahdollisuuksia." "Suomen talous on vahvasti riippuvainen viennistä. Kasvun kannalta ratkaisevaa on Suomen perinteisten vientimaiden talouskehitys sekä, miten hyvin valloitetaan uusia markkina-alueita. Tarvitaan aktiivista ja strategista vienninedistämispolitiikkaa. Suomen on onnistuttava lisäämään vientiään kasvaviin talouksiin erityisesti Kaukoidässä. Myös lähialueiden, kuten Venäjän, tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti."
Sekä viimeiseksi kiistellystä aiheesta, eli valtion omistamista yrityksistä ja osakkeista: Valtion omistajapolitiikan on oltava pitkäjänteistä, yhteiskuntavastuullista ja tähdättävä työllisyyden sekä omaisuuden
arvon kasvattamiseen. Valtion on harjoitettava aktiivista omistajaohjausta ja esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa." (Huomatkaa sosiaalidemokratialle tyypillinen, kapitalistissosialistinen asenne, eli yleisesti yhtiöiden tulee pysyä yksityisissä käsissä, mutta valtiolla on velvollisuus myös ottaa osaa talouteensa tiettyjen yritysten kohdalla - energia, suuret joukkoliikenteet jne.)
Lyhyesti molemmista tiivistettynä SDP siis ajaa:
- Valtion velkaantumisen pysäyttämistä veroja korottamalla ja menoja karsimalla. Veroista tarkoitus on korottaa pääomaveroa, joka tällä hetkellä on kaikille yhtänäinen ja huomattavan paljon tuloveroa pienempi. (Mikä on johtanut verojen kiertämiseen.)
- Opintotuen korottamista ja sitomista indeksiin, nollatoleranssia nuorisotyöttömyydelle sekä parempaa rahoitusta syrjäytymisen estämiseen.
- Työurien pidentämistä varmistamalla, että jokaisella on mahdollisuus työskennellä niin kauan kuin vain edes jonkinlainen kyky siihen on ja lisäämällä terveydenhuollon varoja.
- Viennin kehittämistä ja valtion aktiivista toimintaa taloudessa.
Ja vastustaa:
- Arvonlisä- ja energiaveron korotuksia.
- Eläkeiän nostamista
- Suomen nopeaa liittymistä NATO:oon (Lipponen kannattaa.)
Miksi äänestäisin :
- SDP on poliittisesti kokenut puolue, joka on todella toteuttanut lupauksiaan historiassa ja ollut mukana rakentamassa Suomea
- Puolue on pienituloisten, kuten opiskelijoiden asialla mutta näkee kuitenkin valtiotalouden realistisen maksukyvyn
- Asetti 2010 puolukokouksessaan tavoitteeksi sukupuolineutraalin avioliiton toteutumisen
- Ehdokkaina on sekä vanhempaa ikäpolvea että nuoria ehdokkaita
Hyödyllisiä linkkejä:
SDP.fi
Politiikan aakkoset - SDP:n lyhyitä kannanottoja yleismpiin poliittisiin kysymyksiin
Talous- ja verolinjaus
Työ- ja työelämälinjaus
Vanhuuspoliittinen linjaus
Valosta varjoon -tulevaisuusohjelma
Jutta Urpilaisen koti-/vaalisivu
Erkki Tuomiojan/Mazen idolin vaalisivu
Urpilainen laulamassa Tarja Halosen vaalikampanjassa (Ihan vain ettei tämä liian vakavaksi menisi.)
Lähteinä SDP:n kotisivut, valtiovarainministeriön sivut (http://www.vm.fi/vm/fi/01_etusivu/), Uusisuomi-lehti (http://www.uusisuomi.fi/) sekä Forum -oppikirjasarjan Suomen historia,Yhteiskuntaoppi sekä Taloustieto.
tiistai 15. maaliskuuta 2011
"Miksi hitossa äänestäisin kommunisteja - part one"
Kuten monet tietänevät, eduskuntavaaleihin on enää reilu kuukausi (32 vuorokautta, kiitos sdp:n vaalisivujen laskurin) aikaa. Tässä vaiheessa monilla meistä on jo se suosikkiehdokas valittuna, mutta varmasti monet vielä pähkäilevät, ketä äänestäisivät ja mistä puolueesta.
Luonnollisestikaan Akribia ei ole oikea paikka tuon päätöksen tekemiseksi, mutta näin vaalien alla tämäkin blogi ottaa osaa vaalikuumeeseen pienellä teemasarjalla, joka esittelee eduskuntavaalit, suurimmat ehdolla olevat puolueet ja heidän vaaliteemansa. Lisäksi todennäköisesti tullaan myös katsomaan hieman historiaankin päin muistelemalla, mitä mikäkin puolue on hallitus- ja oppositiokausinaan todella tehnyt. Pyrkimyksenä on pitää juttusarja niin objektiivisena kuin vain mahdollista on, mutta tietenkään tällainen kylmä objektiivisuus ei ole koskaan mahdollista. Siksi kannattaakin lukea vähintään kolmea-neljää lähdettä ennen kuin mielipiteen puolueista muodostaa.Mutta sen pitemmittä puheitta esittelen teille sarjan ensimmäisen osan:
Luonnollisestikaan Akribia ei ole oikea paikka tuon päätöksen tekemiseksi, mutta näin vaalien alla tämäkin blogi ottaa osaa vaalikuumeeseen pienellä teemasarjalla, joka esittelee eduskuntavaalit, suurimmat ehdolla olevat puolueet ja heidän vaaliteemansa. Lisäksi todennäköisesti tullaan myös katsomaan hieman historiaankin päin muistelemalla, mitä mikäkin puolue on hallitus- ja oppositiokausinaan todella tehnyt. Pyrkimyksenä on pitää juttusarja niin objektiivisena kuin vain mahdollista on, mutta tietenkään tällainen kylmä objektiivisuus ei ole koskaan mahdollista. Siksi kannattaakin lukea vähintään kolmea-neljää lähdettä ennen kuin mielipiteen puolueista muodostaa.Mutta sen pitemmittä puheitta esittelen teille sarjan ensimmäisen osan:
Miksi hitossa äänestäisin - part one
- Eduskunta ja eduskuntavaalit -edition
Suomi on virallisesti suvereeni parlamentaristinen, eduskuntajohtoinen, valtio, jossa samalla tiettyyn pisteeseen asti toteutuu Montesquieun vallan kolmijako-oppi. Parlamentarismi tarkoittaa paitsi pääministerijohtoisuutta (mistä syystä Yhdysvaltoja ei voida pitää parlamentaristisena valtiona vaan presidentialistisena, koska maata johtaa presidentti), myös sitä että hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Näin ollen hallituksen suvereenius periaatteessa "kärsii", eikä Montesquieun ajatus täysin erillisistä ja toisistaan riippumattomista tuomiovaltaa, toimeenpanovaltaa ja lainsäätövaltaa käyttävistä elimistä toimi. (Mikä kuitenkin on demokratian kannalta itse asiassa parempi.)
Mitä eduskunta sitten tekee? Ensimmäiseksi eduskuntavaalien jälkeen eduskunnassa laitetaan vireille hallitusneuvottelut, jotka yleensä käynnistää vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousseen puolueen puheenjohtaja. Kun hallitusmuoto (enemmistöhallitus, virkamieshallitus, vähemmistöhallitus, yhteishallitus jne.) on päätetty ja pääministeriehdokas valittu, eduskunta äänestää ensimmäisen kerran tulevan hallituksen luottamuksesta "valitsemalla" uuden pääministerin, jonka presidentti sitten nimittää virkaansa. Käytännössä uudeksi pääministeriksi nousee vaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja tai joku mahdollisesti muu puolueen merkittävä jäsen. Noista hallitusmuodoista sen verran, että Suomessa hallitukset ovat nykyään enemmistöhallituksia, sillä se on kaikkein toimivin ja tehokkain hallitusmuoto. Enemmistöhallitus muodostuu kun hallituspuolueet muodostavat yli 50 prosentin enemmistön eduskunnassa, näin ollen hallitus pystyy myös ajamaan läpi kaikki yksinkertaista enemmistöä vaativat lakipäätökset. Vähemmistöhallituksen, jonka kokoonpanon jokainen varmasti arvaakin, lakiasetukset on opposition helpompi kumota ja yhteishallituksessa, jollaisia Suomessa istui talvi- ja jatkosodan aikana ja joissa siis ovat mukana kaikki eduskuntapuolueet, on vaikeaa päätyä muihin kuin pieniin kompromissiratkaisuihin. (Kuvitelkaas nyt kokoomus ja vasemmistoliitto sorvaamassa esim. verouudistusta...)
Suomessa enemmistöhallitukset muodostuvat käytännössä kahdesta suuremmasta puolueesta (tässä tapauksessa suurilla puolueilla tarkoitetaan kokoomusta, keskustaa ja sdp:tä, joista kaksi istuu aina hallituksessa ja yksi oppositiossa) jotka ottavat mukaan yhden tai kaksi pienempää puoluetta. (Vasemmistoliitto, rkp, kd, vihreät jne., joista rkp on perinteisesti ollut hyvin suosittu mukautuvuutensa vuoksi.)
Pääministerin nimittämisen lisäksi eduskunnalla on myös huomattavan paljon tärkeämpiä tehtäviä. Se toimii maan ylimpänä valtioelimenä (muita valtioelimiä tasavallan presidentti ja hallitus) ja hoitaa sekä yleisiä tehtäviä että erityistehtäviä, jotka on molemmat määritelty laissa. Erityistehtävät ovat näistä paljon tunnetumpia, ja niihin kuuluu lainsäädäntövallan käyttö, eli joko kansanedustajien tai hallituksen toimesta aloitettujen lakiehdotusten hyväksyminen/hylkääminen, valtiotaloudesta päättäminen (budjettiriihen tuotoksesta äänestäminen joulukuussa ja erilaiset veroihin liittyvät lait ja valtiolainat), hallituksen toiminnan valvominen (välikysymyksin) ja EU-asioiden ja ulkopolitiikan hoitamiseen osallistuminen. (Esim. annetaan jollekin ministerille valtuus neuvotella Suomen valtion puolesta jostain asiasta EU:n ministerikokouksessa.)
Yleisiin tehtäviin kuuluu kansan äänitorvena oleminen poliittisin kannanotoin ja täysistunnossa puhuen, poliittisten johtajien kouluttaminen ja toimivan hallituksen ylläpitäminen. (Epäluottamuslauseen antaminen mikäli hallitus ei toimi suvereenisti valtion ja kansalaisten etujen ylläpitämiseksi ja muu sellainen toiminta, jolla voidaan varmistaa etevien ja hallituskelposten kansalaisten synty, kouluttaminen ja hallitukseen nostaminen.)
Tällaisia asioita hoitaa eduskunta. Miten se nämä asiat hoitaa, on myös todella mielenkiintoinen asia - siitä te vain saatte kysyä joltain muulta tai lukea vaikka etälukiosta, sillä sen selittämiseen kuluisi ihan hirvittävästi aikaa, eikä se loppujen lopuksi ja mielenkiintoisuudestaan huolimatta ole niin tärkeää eduskuntavaaleja ajatellen.
Mutta eduskuntavaaleista itsestään. Eduskuntaan valitaan joka neljäs vuosi järjestettävällä suoralla kansanvaalilla 200 kansanedustajaa. Äänestää saavat kaikki 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat maan kansalaiset, elleivät he ole äänioikeuttaan menettäneet. (Myös kehitysvammaisilla kansalaisilla on oikeus äänestää, vaikka heille olisikin määrätty holhooja. Sen sijaan ehdokkaaksi holhouksenalainen ei voi ryhtyä.) Maa on jaettu viiteentoista vaalipiiriin, joista Ahvenanmaan vaalipiiristä valitaan yksi ehdokas ja muista määrä, joka on suhteutettu alueella asuvien kansalaisten määrään. Muodoltaan vaalit ovat avoimet listavaalit, joissa käytetään hyväksi D'honten laskutapaa. Tällaisissa vaaleissa puolue saa asettaa ehdolle ennalta sovitun määrän ehdokkaita, joista eniten ääniä saanut saa taakseen koko puolueen äänisaaliin, toiseksi tullut puolet siitä, kolmanneksi tullut kolmanneksen jne. Tämä muoto syrjii pieniä puolueita ja pakottaa nämä vaaliliittoihin isompien puolueiden kanssa, mutta toisaalta se on parempi kuin esimerkiksi jenkeissä käytössä oleva enemmistövaali, jossa vaalipiirit ovat pienemmät ja jokaisesta valitaan eniten ääniä saanut henkilö. Avoin listavaali popularisoi vaaleja verrattuna esimerkiksi Ruotsin puoliavoimeen listavaaliin, jossa puolue saa itse ennalta päättää, kuka ehdokkaista saa kaikki äänet, kuka puolet ja näin päin pois, sillä ihmiset mielummin äänestävät julkkiksia kuin harmaita taloustieteilijöitä. (Ruotsin puoliavoimessa listavaalissa eniten ääniä saanut ehdokas voi kuitenkin ohittaa puolueen valitseman "ykkösen" jos hän on saanut yli 8% puolueen äänistä.) Toisaalta - kumpi on parempi; pieni popularisoituminen ja ehdoton demokratia vai suljettujen ovien takana päätetty "demokratia" ilman popularisoitumisen riskiä? Ja kyllähän noita fiksujakin julkkiksia varmasti on, vaikka ei sitä aina uskoisikaan.
Käytännössä avoin listavaali ja D'honten vaalimatematiikka vaikuttavat paitsi asettamalla puolueet eriarvoiseen asemaan kokonsa perusteella, myös tekemällä puolueen huolellisen valinnan ensiarvoisen tärkeäksi. Eduskuntavaaleissa äänestävä äänestää ensisijaisesti puoluetta, sitten vasta ehdokasta sillä puolueelle annettu ääni menee kaikille puolueen asettamille ehdokkaille. Ja koska vaalit voittaneen puolueen puheenjohtajasta tulee lähes poikkeuksetta uuden hallituksen pääministeri ja parlamentaristisessa järjestelmässä valtaa käyttävä valtiopäämies, äänestää äänestäjä myös samalla pääministeriä.
Minä en tiedä, onko yllä oleva saanut ketään vakuuttuneeksi äänestämisen tärkeydestä vaiko vain tehnyt kaikki entistä hämmentyneemmiksi. Sillä olen kuitenkin pyrkinyt perustelemaan, miksi puolueiden tunteminen ja eduskuntavaaleissa äänestäminen on tärkeää. Vain äänestämällä voi vaikuttaa ja - kuten se hyvin kulunut sanonta jo menee - ellet äänestä, joku mummo vie äänesi ja antaa sen ties kenelle persulle. Näin, seuraavassa postauksessa puhutaan joko SDP:stä, Kokoomuksesta, Keskustasta, Perussuomalaisista, Vihreistä, Vasemmistoliitosta, RKP:sta tai Kristillisdemokraateista. Myös Suomen kommunistisesta puolueesta tai Piraattipuolueesta voidaan puhua, jos joku sitä toivoo.
Aiotteko äänestää eduskuntavaaleissa? Onko ehdokas jo selvillä? Jos on, mitkä seikat saivat teidät valitsemaan hänet tai jos ei, mitä odottaisitte ehdokkaaltanne? Entä onko vielä jotain, jota joku haluaisi tietää eduskuntaan tai eduskuntavaaleihin liittyen?
Lähteinä käytetty: www.vaalit.fi, http://www.uta.fi/~jukka.kultalahti/verkkoOpetus/, www.suomi.fi, www.valtioneuvosto.fi, www.vm.fi, http://www02.oph.fi/etalukio/yhteiskuntaoppi/yhteiskunta/index.html, http://www.aanioikeus.fi/artikkelit/rahikainen.htm, http://www.stat.fi/til/evaa/kas.html, www.norden.org sekä Yhteiskuntaopin Forum-kirjasarjaa. Kiitos!
Mitä eduskunta sitten tekee? Ensimmäiseksi eduskuntavaalien jälkeen eduskunnassa laitetaan vireille hallitusneuvottelut, jotka yleensä käynnistää vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousseen puolueen puheenjohtaja. Kun hallitusmuoto (enemmistöhallitus, virkamieshallitus, vähemmistöhallitus, yhteishallitus jne.) on päätetty ja pääministeriehdokas valittu, eduskunta äänestää ensimmäisen kerran tulevan hallituksen luottamuksesta "valitsemalla" uuden pääministerin, jonka presidentti sitten nimittää virkaansa. Käytännössä uudeksi pääministeriksi nousee vaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja tai joku mahdollisesti muu puolueen merkittävä jäsen. Noista hallitusmuodoista sen verran, että Suomessa hallitukset ovat nykyään enemmistöhallituksia, sillä se on kaikkein toimivin ja tehokkain hallitusmuoto. Enemmistöhallitus muodostuu kun hallituspuolueet muodostavat yli 50 prosentin enemmistön eduskunnassa, näin ollen hallitus pystyy myös ajamaan läpi kaikki yksinkertaista enemmistöä vaativat lakipäätökset. Vähemmistöhallituksen, jonka kokoonpanon jokainen varmasti arvaakin, lakiasetukset on opposition helpompi kumota ja yhteishallituksessa, jollaisia Suomessa istui talvi- ja jatkosodan aikana ja joissa siis ovat mukana kaikki eduskuntapuolueet, on vaikeaa päätyä muihin kuin pieniin kompromissiratkaisuihin. (Kuvitelkaas nyt kokoomus ja vasemmistoliitto sorvaamassa esim. verouudistusta...)
Suomessa enemmistöhallitukset muodostuvat käytännössä kahdesta suuremmasta puolueesta (tässä tapauksessa suurilla puolueilla tarkoitetaan kokoomusta, keskustaa ja sdp:tä, joista kaksi istuu aina hallituksessa ja yksi oppositiossa) jotka ottavat mukaan yhden tai kaksi pienempää puoluetta. (Vasemmistoliitto, rkp, kd, vihreät jne., joista rkp on perinteisesti ollut hyvin suosittu mukautuvuutensa vuoksi.)
Pääministerin nimittämisen lisäksi eduskunnalla on myös huomattavan paljon tärkeämpiä tehtäviä. Se toimii maan ylimpänä valtioelimenä (muita valtioelimiä tasavallan presidentti ja hallitus) ja hoitaa sekä yleisiä tehtäviä että erityistehtäviä, jotka on molemmat määritelty laissa. Erityistehtävät ovat näistä paljon tunnetumpia, ja niihin kuuluu lainsäädäntövallan käyttö, eli joko kansanedustajien tai hallituksen toimesta aloitettujen lakiehdotusten hyväksyminen/hylkääminen, valtiotaloudesta päättäminen (budjettiriihen tuotoksesta äänestäminen joulukuussa ja erilaiset veroihin liittyvät lait ja valtiolainat), hallituksen toiminnan valvominen (välikysymyksin) ja EU-asioiden ja ulkopolitiikan hoitamiseen osallistuminen. (Esim. annetaan jollekin ministerille valtuus neuvotella Suomen valtion puolesta jostain asiasta EU:n ministerikokouksessa.)
Yleisiin tehtäviin kuuluu kansan äänitorvena oleminen poliittisin kannanotoin ja täysistunnossa puhuen, poliittisten johtajien kouluttaminen ja toimivan hallituksen ylläpitäminen. (Epäluottamuslauseen antaminen mikäli hallitus ei toimi suvereenisti valtion ja kansalaisten etujen ylläpitämiseksi ja muu sellainen toiminta, jolla voidaan varmistaa etevien ja hallituskelposten kansalaisten synty, kouluttaminen ja hallitukseen nostaminen.)
Tällaisia asioita hoitaa eduskunta. Miten se nämä asiat hoitaa, on myös todella mielenkiintoinen asia - siitä te vain saatte kysyä joltain muulta tai lukea vaikka etälukiosta, sillä sen selittämiseen kuluisi ihan hirvittävästi aikaa, eikä se loppujen lopuksi ja mielenkiintoisuudestaan huolimatta ole niin tärkeää eduskuntavaaleja ajatellen.
Mutta eduskuntavaaleista itsestään. Eduskuntaan valitaan joka neljäs vuosi järjestettävällä suoralla kansanvaalilla 200 kansanedustajaa. Äänestää saavat kaikki 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat maan kansalaiset, elleivät he ole äänioikeuttaan menettäneet. (Myös kehitysvammaisilla kansalaisilla on oikeus äänestää, vaikka heille olisikin määrätty holhooja. Sen sijaan ehdokkaaksi holhouksenalainen ei voi ryhtyä.) Maa on jaettu viiteentoista vaalipiiriin, joista Ahvenanmaan vaalipiiristä valitaan yksi ehdokas ja muista määrä, joka on suhteutettu alueella asuvien kansalaisten määrään. Muodoltaan vaalit ovat avoimet listavaalit, joissa käytetään hyväksi D'honten laskutapaa. Tällaisissa vaaleissa puolue saa asettaa ehdolle ennalta sovitun määrän ehdokkaita, joista eniten ääniä saanut saa taakseen koko puolueen äänisaaliin, toiseksi tullut puolet siitä, kolmanneksi tullut kolmanneksen jne. Tämä muoto syrjii pieniä puolueita ja pakottaa nämä vaaliliittoihin isompien puolueiden kanssa, mutta toisaalta se on parempi kuin esimerkiksi jenkeissä käytössä oleva enemmistövaali, jossa vaalipiirit ovat pienemmät ja jokaisesta valitaan eniten ääniä saanut henkilö. Avoin listavaali popularisoi vaaleja verrattuna esimerkiksi Ruotsin puoliavoimeen listavaaliin, jossa puolue saa itse ennalta päättää, kuka ehdokkaista saa kaikki äänet, kuka puolet ja näin päin pois, sillä ihmiset mielummin äänestävät julkkiksia kuin harmaita taloustieteilijöitä. (Ruotsin puoliavoimessa listavaalissa eniten ääniä saanut ehdokas voi kuitenkin ohittaa puolueen valitseman "ykkösen" jos hän on saanut yli 8% puolueen äänistä.) Toisaalta - kumpi on parempi; pieni popularisoituminen ja ehdoton demokratia vai suljettujen ovien takana päätetty "demokratia" ilman popularisoitumisen riskiä? Ja kyllähän noita fiksujakin julkkiksia varmasti on, vaikka ei sitä aina uskoisikaan.
Käytännössä avoin listavaali ja D'honten vaalimatematiikka vaikuttavat paitsi asettamalla puolueet eriarvoiseen asemaan kokonsa perusteella, myös tekemällä puolueen huolellisen valinnan ensiarvoisen tärkeäksi. Eduskuntavaaleissa äänestävä äänestää ensisijaisesti puoluetta, sitten vasta ehdokasta sillä puolueelle annettu ääni menee kaikille puolueen asettamille ehdokkaille. Ja koska vaalit voittaneen puolueen puheenjohtajasta tulee lähes poikkeuksetta uuden hallituksen pääministeri ja parlamentaristisessa järjestelmässä valtaa käyttävä valtiopäämies, äänestää äänestäjä myös samalla pääministeriä.
Minä en tiedä, onko yllä oleva saanut ketään vakuuttuneeksi äänestämisen tärkeydestä vaiko vain tehnyt kaikki entistä hämmentyneemmiksi. Sillä olen kuitenkin pyrkinyt perustelemaan, miksi puolueiden tunteminen ja eduskuntavaaleissa äänestäminen on tärkeää. Vain äänestämällä voi vaikuttaa ja - kuten se hyvin kulunut sanonta jo menee - ellet äänestä, joku mummo vie äänesi ja antaa sen ties kenelle persulle. Näin, seuraavassa postauksessa puhutaan joko SDP:stä, Kokoomuksesta, Keskustasta, Perussuomalaisista, Vihreistä, Vasemmistoliitosta, RKP:sta tai Kristillisdemokraateista. Myös Suomen kommunistisesta puolueesta tai Piraattipuolueesta voidaan puhua, jos joku sitä toivoo.
Aiotteko äänestää eduskuntavaaleissa? Onko ehdokas jo selvillä? Jos on, mitkä seikat saivat teidät valitsemaan hänet tai jos ei, mitä odottaisitte ehdokkaaltanne? Entä onko vielä jotain, jota joku haluaisi tietää eduskuntaan tai eduskuntavaaleihin liittyen?
Lähteinä käytetty: www.vaalit.fi, http://www.uta.fi/~jukka.kultalahti/verkkoOpetus/, www.suomi.fi, www.valtioneuvosto.fi, www.vm.fi, http://www02.oph.fi/etalukio/yhteiskuntaoppi/yhteiskunta/index.html, http://www.aanioikeus.fi/artikkelit/rahikainen.htm, http://www.stat.fi/til/evaa/kas.html, www.norden.org sekä Yhteiskuntaopin Forum-kirjasarjaa. Kiitos!
torstai 3. maaliskuuta 2011
Tilanteesta täällä ja vähän sielläkin
Tänään tunsin itseni lähinnä hölmöksi istuessani mediakurssin luokassa neljäkymmentä minuuttia vain jälkeen päin kuullakseni tunnin olleen peruttu. Aluksi vain kulutin aikaani koneella, mitäpä muutakaan koskaan tekisin, mutta sen jälkeen - yritettyäni ensin saada aikaan jotain mielenkiintoista julkaistavaa - kirjoitin muutaman runon aikani kuluksi. Eihän niistä hyviä tullut, minä en runoilija ole, mutta oli mukava saada jotain luovaa aikaan pitkästä aikaa. Novellienkin kirjoittaminen on ollut tauolla jo jonkin aikaa, en ole pitkään aikaan saanut kunnollista juonta aikaiseksi. (Ikuisuusnovelliani Waisting the Dawn olen kirjoittanut uusiksi jonkin verran, mutta sekin on lähinnä mekaanista sanojen pyörittelyä ja kieliopin tarkistamista, eli ei siis mitään uutta.)
Uutisia seuraillessa vaikuttaa pahasti siltä, että asiat ovat poissa tolaltaan ehkä lopullisestikin - jos ne nyt aluksikaan millään tolallaan ovat olleet. Lehdet uutisoivat eilen laajasti Pakistanin uskonnollisten vähemmistöjen ministerin murhasta. Vuoden toinen uhri, 42-vuotias Shahbaz Bhatti, kuoli luotisateeseen lävistäessä hänen autonsa eilen, 2. maaliskuuta 2011. Pyynnöistä huolimatta ministeri ei ollut saanut luodinkestävää autoa, mutta sen sijaan hänelle oltiin toistuvasti tarjottu henkivartijoita, joista hän oli kuitenkin kieltäytynyt. (Tammikuussa kuolleen Salman Taseerin ampui hänen oma henkivartijansa.) Syynä sekä Bhattin että Taseerin kuolemaan olivat heidän kritiikkiä sisältävät kommenttinsa Pakistanin jumalanpilkkalaista, joka mm. mahdollistaa Allahia ja hänen profeettaansa Muhammadia (saas) arvostelleiden/halventaneiden henkilöiden tuomitsemisen kuolemaan. Tasa-arvoisuuden nimissä on kuitenkin mainittava, ettei laki suojele ainoastaan islama, vaan muiden uskontojen häpäisemisestä on myös mahdollista saada tuomioita aina kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen saakka. (www.dailymail.co.uk)
Tällainen teko on luonnollisesti täysin sananvapauden vastainen, sekä siis laki että Talibanien suorittama murha, mutta ne ovat vain pisara meressä Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan ongelmista puhuttaessa. Vaikuttaa suuresti siltä, että siellä on nyt tapahtumassa se, mikä tapahtui Itä-Euroopassa vain parikymmentä vuotta sitten kommunismin lähtiessä purkautumaan. Pitää toivoa syvästi, että näiden valtioiden olisi mahdollista päästä vähintäänkin Itä-Euroopan valtioiden nykytilanteeseen - ainoastaan pienemmin sisällissodin, sillä niitä Afrikassa on ollut jo riittämiin.
Uutisia seuraillessa vaikuttaa pahasti siltä, että asiat ovat poissa tolaltaan ehkä lopullisestikin - jos ne nyt aluksikaan millään tolallaan ovat olleet. Lehdet uutisoivat eilen laajasti Pakistanin uskonnollisten vähemmistöjen ministerin murhasta. Vuoden toinen uhri, 42-vuotias Shahbaz Bhatti, kuoli luotisateeseen lävistäessä hänen autonsa eilen, 2. maaliskuuta 2011. Pyynnöistä huolimatta ministeri ei ollut saanut luodinkestävää autoa, mutta sen sijaan hänelle oltiin toistuvasti tarjottu henkivartijoita, joista hän oli kuitenkin kieltäytynyt. (Tammikuussa kuolleen Salman Taseerin ampui hänen oma henkivartijansa.) Syynä sekä Bhattin että Taseerin kuolemaan olivat heidän kritiikkiä sisältävät kommenttinsa Pakistanin jumalanpilkkalaista, joka mm. mahdollistaa Allahia ja hänen profeettaansa Muhammadia (saas) arvostelleiden/halventaneiden henkilöiden tuomitsemisen kuolemaan. Tasa-arvoisuuden nimissä on kuitenkin mainittava, ettei laki suojele ainoastaan islama, vaan muiden uskontojen häpäisemisestä on myös mahdollista saada tuomioita aina kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen saakka. (www.dailymail.co.uk)
Tällainen teko on luonnollisesti täysin sananvapauden vastainen, sekä siis laki että Talibanien suorittama murha, mutta ne ovat vain pisara meressä Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan ongelmista puhuttaessa. Vaikuttaa suuresti siltä, että siellä on nyt tapahtumassa se, mikä tapahtui Itä-Euroopassa vain parikymmentä vuotta sitten kommunismin lähtiessä purkautumaan. Pitää toivoa syvästi, että näiden valtioiden olisi mahdollista päästä vähintäänkin Itä-Euroopan valtioiden nykytilanteeseen - ainoastaan pienemmin sisällissodin, sillä niitä Afrikassa on ollut jo riittämiin.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Salam ja shalom, eli rauhaa!
Viikonloppu oli täynnä hitaan haikeita päiviä. Ulkona oli lähestulkoon suojasää ja koiraa jälleen viikon tauon jälkeen ulkoiluttaessani kuuntelin Alice Cooperin Every Woman has a Name -kappaletta ja Bon Jovin tuotantoa, taattua haikeilumusiikkia.
Enkä mä edes tiennyt, miksi kaikki tuntui niin haikealta, ehkä mä vaan hetken ajan kaipasin maailmaan, joka ei ole minun.
Ja mä uskoisin, että aika monet tuntee niin. Varsinkin keväällä, kun hormonit nyt vaan tulee pintaan ja kaikilla on joku ja noh... mä olen puutteessa. Enkä mä oikeastaan ole edes katkera siitä, vaikka siltä se varmaan voi kuulostaakin, lähinnä se vaan saa minut haikailemaan kirjoittajanlahjoista niin että voisin ainakin vangita paperille sen kaiken. Juuri-blogin pitäjä vangitsi tunteen melko hyvin Tässä on -runossaan kirjoittamalla: "Tässä on ikävän ja unelman ristisiitos/kaipaus sinne missä vain muut ovat olleet", vaikka tietenkään runoista ei koskaan saisi irrottaa vain yhtä pätkää ja jättää sitä kontekstitta. Otetaan Koraanista pätkä Tähden suuraa ja islam on yhtäkkiä polyteistinen uskonto, otetaan pätkä Roomalaiskijettä ja kaikilla konservatisteilla on mahdollisuus perustella homoseksuaalisuus jumalattomaksi - eikun, sitähän tapahtuukin jo.
Mutta ehkä tässä tilanteessa vaikutus ei ole sama.
Tuli muuten Tähden suurasta mieleen varoittaa teitä www.islamopas.net osoitteella liikkuvasta väärää tietoa ja suoranaista rasismia levittävästä ja ylläpitävästä sivustosta, jonka domainin omistaa - surullista kyllä - Fida International ry, helluntaiseurakuntien kansainvälinen lähetysjärjestö. Jos joku kokee halua tutustua oikeaan islamin uskoon, on osoite www.islamopas.com, ei net. Sivusto on lähinnä suoraan ruotsinkielisestä sivustosta tehty käännös, mutta kieli on kuitenkin laadukasta ja tietoa löytyy enemmän kuin omiin tarpeisiin. (Luonnollisesti tätäkään tietoa ei voida pitää sataprosenttisen mielipidevapaana, sillä jokainen kertoo omasta uskonnostaan vain sen parhaan puolen, mutta se nyt on asia johon täytyy vain sopeutua.)
As-Salamu Alaykum, vai miten se nyt ikinä kirjoitetaankaan.
Ja jos kristillisiä nyt ollaan, Laudetur Jesus Christus (meille suomen luterilaisille ja luterilaisessa vaikutuspiirissä kasvaneille kaiketi hieman tuntemattomampi, hyvin kristillinen tervehdys).
Jälkimmäiseen (ylistetty olkoon Jeesus Kristus) voi vastata "In saecula, Amen" (ikuisesti, amen) ja ensimmäiseen (rauha olkoon kanssasi) Wa Alaikum as-Salam (ja rauha olkoon myös sinun kanssasi, joskin käännös "kanssasi" lienee hyvin kristillinen sanavalinta.*)
*Oma käännös mikä oma käännös, joskin englanninkielisestä käännöksestä, ei suoraan arabiasta. (Englanninkielisestä käännöksestä muuten suuri kiitos http://www.islamic-dictionary.com)
Enkä mä edes tiennyt, miksi kaikki tuntui niin haikealta, ehkä mä vaan hetken ajan kaipasin maailmaan, joka ei ole minun.
Ja mä uskoisin, että aika monet tuntee niin. Varsinkin keväällä, kun hormonit nyt vaan tulee pintaan ja kaikilla on joku ja noh... mä olen puutteessa. Enkä mä oikeastaan ole edes katkera siitä, vaikka siltä se varmaan voi kuulostaakin, lähinnä se vaan saa minut haikailemaan kirjoittajanlahjoista niin että voisin ainakin vangita paperille sen kaiken. Juuri-blogin pitäjä vangitsi tunteen melko hyvin Tässä on -runossaan kirjoittamalla: "Tässä on ikävän ja unelman ristisiitos/kaipaus sinne missä vain muut ovat olleet", vaikka tietenkään runoista ei koskaan saisi irrottaa vain yhtä pätkää ja jättää sitä kontekstitta. Otetaan Koraanista pätkä Tähden suuraa ja islam on yhtäkkiä polyteistinen uskonto, otetaan pätkä Roomalaiskijettä ja kaikilla konservatisteilla on mahdollisuus perustella homoseksuaalisuus jumalattomaksi - eikun, sitähän tapahtuukin jo.
Mutta ehkä tässä tilanteessa vaikutus ei ole sama.
Tuli muuten Tähden suurasta mieleen varoittaa teitä www.islamopas.net osoitteella liikkuvasta väärää tietoa ja suoranaista rasismia levittävästä ja ylläpitävästä sivustosta, jonka domainin omistaa - surullista kyllä - Fida International ry, helluntaiseurakuntien kansainvälinen lähetysjärjestö. Jos joku kokee halua tutustua oikeaan islamin uskoon, on osoite www.islamopas.com, ei net. Sivusto on lähinnä suoraan ruotsinkielisestä sivustosta tehty käännös, mutta kieli on kuitenkin laadukasta ja tietoa löytyy enemmän kuin omiin tarpeisiin. (Luonnollisesti tätäkään tietoa ei voida pitää sataprosenttisen mielipidevapaana, sillä jokainen kertoo omasta uskonnostaan vain sen parhaan puolen, mutta se nyt on asia johon täytyy vain sopeutua.)
As-Salamu Alaykum, vai miten se nyt ikinä kirjoitetaankaan.
Ja jos kristillisiä nyt ollaan, Laudetur Jesus Christus (meille suomen luterilaisille ja luterilaisessa vaikutuspiirissä kasvaneille kaiketi hieman tuntemattomampi, hyvin kristillinen tervehdys).
Jälkimmäiseen (ylistetty olkoon Jeesus Kristus) voi vastata "In saecula, Amen" (ikuisesti, amen) ja ensimmäiseen (rauha olkoon kanssasi) Wa Alaikum as-Salam (ja rauha olkoon myös sinun kanssasi, joskin käännös "kanssasi" lienee hyvin kristillinen sanavalinta.*)
*Oma käännös mikä oma käännös, joskin englanninkielisestä käännöksestä, ei suoraan arabiasta. (Englanninkielisestä käännöksestä muuten suuri kiitos http://www.islamic-dictionary.com)
tiistai 15. helmikuuta 2011
Edelliseen viitaten
Unohtui 8. luukusta epähuomiossa mainita tekosyntien erilaisuus luterilaisessa ja katolisessa opissa. Luterilainen tai luterilaisessa maassa kasvanut voi kokea oudoksi katolisten tavan käydä ripittäytymässä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Missään nimessä ei kuitenkaan pidä kuvitella katolisten olevan jotenkin pikkutarkempa ja rehellisempi suhteessaan Jumalaan, sillä jo katolisten käsitys synnistää poikkeaa niin paljon, ettei luterilaisten ja katolisten rippitottumuksia voi kunnolla verrata. Luterilaisuuteen on syntynyt tapa mieltää synneiksi vain "todelliset" rikkomukset kuten varastaminen, Jumalansa kieltäminen etc., kun taas katolilaisten syntikäsitys on paljon laajempi ja monipuolisempi, mikä näkyy jo jaossa kuolemansynteihin ja pienempiin, anteeksi annettaviin rikkomuksiin. Nämä pienemmät rikkomukset selitetään teologiassa "epäonnistuneiksi pyrkimyksiksi harjoittaa hyveitä", eli synniksi voi ripissä tunnustaa esimerkiksi kykenemättömyyden pitää huolta omasta hengellisestä ja ruumiillisesta hyvinvoinnistaan tai tavasta tukahduttaa lähimmäisten kasvua jne. Allekirjottaneesta tällaiset asiat kuulostavat kamalan maallisilta ja hengellisesti vähäpätöisiltä ensialkuun, mutta kun niitä ajattelee tarkemmin, alkaa tällainen katolinen syntikäsitys kuulostaa aivan yhtä järkevältä kuin luterilainenkin, ellei järkevämmältäkin. Nykyinen uskonnollisuus on ajautumassa kohti tilannetta, jossa ihmisillä on tarkasti määritellyt hengelliset tilanteet ja maalliset tilanteet, mutta tämäntyyppiset ajatukset pakottavat yhdistämään nämä minän kaksi erilaista puolta yhdeksi kokonaisuudeksi, joka ei ole yksin maallinen eikä henkinen vaan pelkästään inhimillinen. Vaan noh, jokainen tyylillään; katoliset omallaan ja me luterilaiset omallamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)