Oi hyvänen aika, viimeisestä postauksesta on jo useampi viikko, ja viimeisestä kunnollisesta sitäkin enemmän. On minulla ollut tänä aikana parikin postausta työn alla koskien niin lehdistöetiikkaa, Pohjois-Koreaa kuin viittäkymmentä faktaa minustakin. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää pahasti siltä, että Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta kaikki noista jäävät lähinnä pölyttymään luonnoksien joukkoon - siellä kun riittää julkaisematonta materiaalia ties kuinka monelle sukupolvelle jakaa.
En tiedä miten lienee, viime aikoina ei vain ole ollut niin suurta intoa päivittää blogia ahkerasti, vaikka missään vaiheessa en olekaan ajatellut tätä taakkana tai epämieluisana tehtävänä. On vain tullut muuta elämää tielle, niin vähän kuin loppujen lopuksi mitään muuta elämää omistankaan.
Kuten lienette jo huomanneet, tässä postauksessa ei ole yhtään mitään järkeä. Kunhan halusin vain postata edes jotain, ettette aivan kuvittelisi minun kuolleen tai löytäneen vihdoin jotain kivaa vanhaa herraa, joka olisi ottanut minut neljänneksitoista vaimokseen ja vienyt Saudi-Arabiaan. Täällä sitä edelleen ollaan, vaikka pyrkimykseni naida S-A:n kuninkaalliseen sukuun - ja heittää hyvästit sille tunteelle jota jotkut ihmiset kutsuvat tuuleksi paljaalla iholla - jatkuu edelleen aktiivisena. Siksi ajattelinkin paljastaa teille muutamia pieniä kirjallisia projekteja, joita olen joskus luonnoksiin näppäillyt ja loppujen lopuksi kesken jättänyt:
"Istun hiljaa pimenevässä huoneessa polvillani ja odotan illan vaihtuvan yöksi. Kuun valon ja pimeän väliin jäävä raja on siirtynyt odottaessani noin metrin verran merkkinä ajan kulumisesta - aluksi se halkaisi muhkuraiset polveni kahtia, mutta nyt voin vain vaivoin nähdä sen silmieni nurkasta keskittäessäni katseeni alas jalkojen päällä laiskoina lepääviin käsiini. Rajan kadotessa näköpiiristäni ryhdistän selkäni uudelleen ja nielaisen jännityksestä. Nielaisu saa kilpisrustoni liikahtamaan, missä ei anatomisesti ole mitään mielenkiintoista mutta mikä muistuttaa minua kaulapannastani. Olen jälleen kiinnittänyt sen innostuksissani liian kireälle ja tilanpuutteen sekä nielaisun yhteisvaikutus saa aikaan tukehtumista ikävästi muistuttavan tunteen. Rikon illuusion kuunvalossa odottavasta, alastomasta seireenistä, joka kyllä näyttää liian arkiselta viettelevä taruolento ollakseen, irrottamalla pannan ja kiinnittämällä sen uudelleen hieman löyhemmälle; tällä kertaa kaksi sormeani todella mahtuu kuluneen nahan alle, kuten koirankoulutusoppaissa neuvotaan, ja saatan nieleskellä mielin määrin.
Kylmät väreet pitkin selkäpiitä kulkemaa lähettänyt jännitys alkaa jo väistyä turran puutumisen tieltä kun vihdoin kuulen rapinaa, joka kieli ulko-oven olevan avautumassa. Pieni vilkaisu olohuoneen perimmäiselle seinälle ennen lopullisen asennon ottamista kertoo kahden tunnin kuluneen siitä kun aloitin leikkini, jos lattialla alastomana istumista sellaiseksi voidaan kutsua. Hymyilen hieman ja painan katseeni lattiaan."
"I could hardly call myself a movie-lover. I guess it would be more honest to claim that I hate movies than to say I like them at all as I seldom watch more than two or three movies a year. But it’s not the fact that I wouldn’t find them entertaining, although I tend to get a bit bored after I have finished my candy whenever I’m at movies watching how so-called living picture drifts across the silver screen. It’s more that all those years I have spent switching from drama club to drama club have made me question the plain reality of films. All I can see is how every single character is just another actor trying to bring home the bacon. "
"Rakastatko minua sittenkin kun kourani ovat kolhuiset ja kasvot kasvavat naavaa
kun arkena käteni kuivaa tiskivesi ja ajatukset kulkevat vain sitä samaa kaavaa:
On laskuja ja alennusten halpaa matematiikkaa,
paljonko maksaa peruna, sellaista arjen harmaata neurotiikkaa.
Minä olen suomalainen, se tekee minusta suoran
- Kelan luukun tasa-arvo kenestä tahansa nöyrän.
Vain perjantaina, viikon työuran jälkeen, puen ylleni hieman paremman mekon
teen sen minkä haavelein, toteutan kaikkein halvimman mieliteon.
Siksi nyt tässä edessäsi rehellisenä seison ja yhtä asiaa kysyn,
rakastatko minua sittenkin, kun lumon luoma prinsessa haihtuu, huuma katoaa
ja minä vain pysyn."
(Varmasti huomaatte syyn sille, miksi kirjoitan lähinnä asiatekstejä. Ja aivan erityisesti sille, miksi en runoilija. ;) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa?