Rakkaudesta

Viime viikolla tässä maassa unohdettiin hetkeksi Japanin tila ja Lähi-Itä erään läheisemmän ja paljon tutumman kriisin takia. Kriisin, jota luonnollisesti kutsutaan jo sille vakiintuneella nimellä, nimittäin homokohulla. (Kolme vuotta tätä menoa ja se löytyy sanakirjasta...) Aluksi kyseessä oli Ylen rahoittama keskusteluohjelma, jossa muutamat ei-kirkon-yleistä-mielipidettä edustavat henkilöt sanoivat homoseksuaalisuuden olevan kammottava synti. "Hate the sin, love the sinner" -tyyliin, kunhan homoseksuaalit henkilöt vain lakkaisivat haluamasta toisiaan. Nyt kevättalvesta kohun taas aiheutti Nuotta-lehden (jota mm. blogin ylläpitäjän koulun kirjastoon tilataan) nyt jo keskeytynyt kampanja, joka kielsi alistumasta yhteiskunnan normeihin ja rakastamaan Jumalaa - joka vihaa niitä, jotka häntä samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa rakastavat. Mutta eihän se mitään, sillä Annin videossa nähtiin että homoseksuaalisuudesta voi parantua. Jumalan kiitos rukoilemalla eikä sentään joukkoraiskauksella, kuten eräässä Afrikan maassa uskotaan. (Lähde)

Nyt, minä en ole teologi, vaikka minusta vielä joku kaunis päivä sellainen - toivon mukaan - tuleekin. Luterilaisen kirkon jäsenenä minua ovat kuitenkin näiden keskustelujen aikana häirinneet kovasti yleistykset "kirkko ei hyväksy" tai "kristityt eivät hyväksy", jotka molemmat ovat väärin. Kirkko ei edelleenkään vihi homoseksuaaleja avioliittoja, mikä nykyisellä avioliittolailla olisi muutenkin mahdotonta, eikä - surullista kyllä - myöskään suosita jäseniään järjestämään siunaustilaisuuksia. On oikein sanoa "rukoilemme Herraa, jotta hän antaisi teille hyvän ja turvatun elämän hänen huomassaan", mutta väärin sanoa "Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä..." Paitsi ehkä tietysti jos jälkimmäiseen liittää tietyn varauksen: "Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä, paitsi teitä kahta kun te olette olleet silleen", niin kuin Vartija-lehdessä numero tai kaksi takaperin osuvasti veisteltiin. Vakavista asioista ei saisi vitsailla,mutta se tekee niiden käsittelemisestä niin paljon miellyttävämpää.

Siunauskiellosta huolimatta luterilainen kirkko ei itsessään vastusta homoseksuaalisuutta, ja meidän rakas arkkipiispamme Kari Mäkinenkin, tuo uskomattoman älykäs mies, tuomitsi Nuotta-lehden kampanjan. Sinällään ei voi sanoa jonkun tietyn ryhmän kampanjoinnin olevan suoranaisesti väärin, mutta kun tuota ryhmää rahoittaa edes epäsuorasti Suomen evankelisluterilainen kirkko, pitäisi ryhmän kyetä näkemään, että sillä on tietty vastuu sen suhteen, mistä kampanjoidaan ja mistä ei. Toisaalta samaan aikaan ihmisten pitäisi kyetä näkemään, missä määrin tuo hypoteettinen kampanja vastaa esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon omaa mielipidettä. Sama ongelmahan oli syksyn homokohun aikaan, kun Päivi Räsänen ja hänen kristillisdemokraattinen puolueensa toimivat nk. perinteisen perhemallin puolestapuhujina ja homoseksuaalisuuden aktiivista harjoittamista vastaan. Kirkko sai niskoilleen kaikki ongelmat, aivan kuten sillä olisi mitään tekemistä kd:n kanssa. (Siis tietysti on totta, että jotkut kristillisdemokraatit ovat esimerkiksi toimineet pappeina tai muissa evankelisen kirkon toimissa, mutta tästä huolimatta kirkko ei ole sidoksissa puolueen toimintaan - se ei perustellisesti edes voisi olla, sillä tällöin se rikkoisi luterilaista kahden regimentin oppia*.)

Mutta sitten on Raamattu, tuo ihana kirja jossa homoseksuaalisuus kielletään ensin Mooseksen laissa ja vielä myöhemmin Roomalaiskirjeessä. Paitsi ettei Mooseksen lailla ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, sillä Paavali repäisi alkuseurakunnan siitä irti jo kauan kauan sitten. Meille jää siis Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun loppu, jossa sanotaan: "Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteytentä luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestään naisiin ja heissä on syntynyt himo toisiaan kohtaan." (Mä teen tän vielä kerran ja joko mun Raamattuni alkaa aukeamaan automaattisesti tuosta kohdasta tai sitten mä opin sen ulkoa...)

Allekirjoittaneena en pidä tuota kohtaa homoseksuaalisuuden vastaisena, sillä kyseessä on pitempi kokonaisuus, jossa ensin kerrotaan kuinka ihmiset ovat hylänneet Jumalan (eivät alkaneet vain kuksia keskenään)  mutta jossa sen jälkeen aletaan puhua kirjeen lukijalle (aka Rooman seurakunnalle) siitä, ettei tällä ole oikeutta tuomita väärintekijöitä syyllistymättä itse syntiin ja näin ollen tuhoutumalla siinä missä väärintekijätkin. Pääpaino ei siis ole seksissä, vaikka näin voisi kuvitella kun monien homoseksuaalisuutta vastustavien puheita kuuntelee.

Pätkää voidaan kuitenkin ehkä pitää, jos niin vain haluaa, pitävänä osoituksena siitä, että Paavali tuomitsi homoseksuaalisuuden. Raamatusta täytyy kuitenkin muistaa kaksi asiaa - ensinnäkään se ei ole Jumalan sanaa, kuten esimerkiksi Koraani on, vaan koottu kertomus ihmisten jumalkäsityksestä ja uskovien pelastushistoriasta. Ja toisekseen, taas koska me olemme niitä luterilaisia, se ei ole mikään moraaliopas. Meille jokaiselle on lahjoitettu järki, jolla tuollaiset hyvää ja pahaa koskevat päätökset tulee tehdä. Tietysti niitä kohdatessaan voi pyytää apua Jumalalta ja tietysti niitä kohdatessaan voi lukea Jeesuksen ja Paavalin sanoja suuntaa etsien, mutta lopullisen päätöksen on aina tultava aivoista, ei kirjan sivuilta - edes vaikka tuo kirja olisi se Kirjojen kirja, uskolle pyhä ja muuttumaton.

YK:n julistus sanoo meidän kaikkien olevan oikeutettuja oikeudenmukaiseen ja yhtäläiseen kohteluun.

Viimeiseksi hieman alkuun palaten. Mikä sai minut erityisen surulliseksi tuossa Annin tarina -videolla oli se inhimillinen huoli taivaspaikasta, jota kuvattu tyttö oli kokenut kamppaillessaan homoseksuaalisuuden ja uskon välillä. Hän niin kutsutusti parantui ja ehkä kuvittelee sen olevan oikea ja hyvä teko, mutta vaikka se sitä olisikin, ei sillä siitäkään huolimatta ole mitään merkitystä. Hyvillä teoilla ei ole luterilaisessa opetuksessa mitään tekemistä pelastuksen tai taivaaseen pääsemisen kanssa, sillä vain Jeesuksessa uskova voi vanhurskastua - sitä kutsutaan autuaaksi vaihtokaupaksi, ja se on ehdottomasti kaikkein vaikein asia koko uskonnossa:

Jumala ottaa kantaakseen kaikki tekoni, vajavuuteni ja pahuuteni ja antaa vastineeksi rakkauden, hyvyyden sekä virheettömyyden. Ihminen ei muutu synnittömäksi, sillä suhteessa Jumalaan ihminen on aina syntinen, mutta hänestä tulee kelpaava, kelvollinen. Mitä tahansa teenkään, Jumala rakastaa silti, ja Hän on aina valmis ottamaan luokseen.

Se on luterilainen opetus; hyvät teot ovat vain kauttamme toimivaa Jumalan rakkautta.

Te varmasti olette jo tietoisia siitä, mitä mieltä minä Jumalasta ja homoseksuaalisuudesta olen, mutta kai sen voi aina toistaa. Lady Gaga laulaa biisissään Born this way "I'm beautiful in my way / 'Cause God makes no mistakes / I'm on the right track, baby / I was born this way", mikä kuvastaa melko täydellisesti käsitystäni näiden kahden edellämainitun asian suhteesta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja totesi sen olevan hyvä. Sitä hyvyyttä ei poistanut edes syntiinlankeemus ja perisynti**, vaan kaikki lunastettiin ja lunastetaan edelleen koska he olivat ja ovat rakkauden arvoisia sellaisina kuin ovat - eivät heteroseksuaalisina kirkon jäseninä, vaan eläessään todeksi Jeesuksen tärkeimmäksi mainitsemaa käskyä: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

*Kahden regimentin mukaan on erotettava maallinen- ja kirkollinen valta. Näin ollen kirkon puolueentuminen ja vaaleihin osalistuminen olisi vain yksinkertaisesti väärin.
** Perisynti ei tarkoita ihmisen olevan viallinen koska hän syntyi seksin avulla, vaan sitä, että ihminen tietää mikä oikein mutta siitä huolimatta tekee tietoisen valinnan toimia toisella tapaa. Hauskana faktana: koko perisynti oppi perustuu puhtaasti Roomalaiskirjeen viidennen luvun kahdenteentoista jakeeseen, eikä sillä ole mitään muuta tekemistä luomiskertomuksen lankeemuksen kanssa kuin se, että Paavali nyt keksi syyttää kyseistä raamatunkohtaa. Perisynti ei ole seurausta syntiinlankeemuksesta, vaan toisin päin; ihminen lankesi koska hän on aina ja iankaikkisesti syntinen. Aamen.

Älkää muuten ikinä lakatko ensin kynsiänne ja alkako sitten penkomaan muistiinpanokasoja, jälki ei todellakaan ole kaunista.