Tilanteesta täällä ja vähän sielläkin

Tänään tunsin itseni lähinnä hölmöksi istuessani mediakurssin luokassa neljäkymmentä minuuttia vain jälkeen päin kuullakseni tunnin olleen peruttu. Aluksi vain kulutin aikaani koneella, mitäpä muutakaan koskaan tekisin, mutta sen jälkeen - yritettyäni ensin saada aikaan jotain mielenkiintoista julkaistavaa - kirjoitin muutaman runon aikani kuluksi. Eihän niistä hyviä tullut, minä en runoilija ole, mutta oli mukava saada jotain luovaa aikaan pitkästä aikaa. Novellienkin kirjoittaminen on ollut tauolla jo jonkin aikaa, en ole pitkään aikaan saanut kunnollista juonta aikaiseksi. (Ikuisuusnovelliani Waisting the Dawn olen kirjoittanut uusiksi jonkin verran, mutta sekin on lähinnä mekaanista sanojen pyörittelyä ja kieliopin tarkistamista, eli ei siis mitään uutta.)

Uutisia seuraillessa vaikuttaa pahasti siltä, että asiat ovat poissa tolaltaan ehkä lopullisestikin - jos ne nyt aluksikaan millään tolallaan ovat olleet. Lehdet uutisoivat eilen laajasti Pakistanin uskonnollisten vähemmistöjen ministerin murhasta. Vuoden toinen uhri, 42-vuotias Shahbaz Bhatti, kuoli luotisateeseen lävistäessä hänen autonsa eilen, 2. maaliskuuta 2011. Pyynnöistä huolimatta ministeri ei ollut saanut luodinkestävää autoa, mutta sen sijaan hänelle oltiin toistuvasti tarjottu henkivartijoita, joista hän oli kuitenkin kieltäytynyt. (Tammikuussa kuolleen Salman Taseerin ampui hänen oma henkivartijansa.) Syynä sekä Bhattin että Taseerin kuolemaan olivat heidän kritiikkiä sisältävät kommenttinsa Pakistanin jumalanpilkkalaista, joka mm. mahdollistaa Allahia ja hänen profeettaansa Muhammadia (saas) arvostelleiden/halventaneiden henkilöiden tuomitsemisen kuolemaan. Tasa-arvoisuuden nimissä on kuitenkin mainittava, ettei laki suojele ainoastaan islama, vaan muiden uskontojen häpäisemisestä on myös mahdollista saada tuomioita aina kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen saakka. (www.dailymail.co.uk)

Tällainen teko on luonnollisesti täysin sananvapauden vastainen, sekä siis laki että Talibanien suorittama murha, mutta ne ovat vain pisara meressä Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan ongelmista puhuttaessa. Vaikuttaa suuresti siltä, että siellä on nyt tapahtumassa se, mikä tapahtui Itä-Euroopassa vain parikymmentä vuotta sitten kommunismin lähtiessä purkautumaan. Pitää toivoa syvästi, että näiden valtioiden olisi mahdollista päästä vähintäänkin Itä-Euroopan valtioiden nykytilanteeseen - ainoastaan pienemmin sisällissodin, sillä niitä Afrikassa on ollut jo riittämiin.