Minä olen keksinyt täysin naurettavan ja kelvottoman idean. Idean, jolla ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia toimia missään muodossa. Luonnollisesti minä voisin vain nauraa tälle idealla ja unohtaa sen, mutta minä en ole sellainen - minä haluan kehittää ideaani eteen päin, vaikka tiedänkin sen tulevaisuuden. Tai siis, ettei sillä mitään tulevaisuutta ole. ;)
Idea maapallon väestönkasvun hillitsemiseen
1) Tausta
Maapallolla asuu tällä hetkellä noin 6,7 miljardia ihmistä. Väkiluvun lasketaan kasvavan noin 200 000 ihmisellä päivässä, eli vuodessa maapallon väestö lisääntyy noin 60 miljoonalla. Suurin osa kasvusta tapahtuu Aasiassa, jossa asuu tällä hetkellä noin 60% koko väestöstämme. Jo tässä vaiheessa moni meistä pystyy päättelemään, etteivät maapallomme luonnonvarat kestä tällaista ihmismäärää ja seurauksena on suurta nälänhätää jne.
2) Mitä asialle voi tehdä?
Väkiluvun kasvua on kyettävä hillitsemään jollain tavalla. Ensimmäinen ehdotus olisi karsiminen, mutta se katsottakoon liian raa'aksi toimenpiteeksi jopa yleisen hyvän nimissä. Kiinassa kasvua on pyritty hillitsemään syntyvyyssäännöstelyllä ja itse katsoisin tämän huomattavan paljon eettisemmäksi ja tuskattomammaksi tavaksi hillitä väkiluvun jatkuvaa kasvua.
Suunnitelma väkiluvun hillitsemiseksi
1) Suunnitelma pääpiirteittäin
Kiinassa syntyvyyttä on säännöstelty yhden lapsen politiikalla. Itse en kuitenkaan suosisi tätä, vaan ehdottaisin globaalia yksi lapsi per vuosikymmen -politiikkaa. Tämä siis tarkoittaisi sitä, että jokaisella meistä olisi mahdollisuus hankkia lapsi kerran kymmenessä vuodessa. Länsimaissa tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että nainen pystyisi hankkimaan keskimäärin 3-4 lasta hedelmällisyytensä aikana - olettaen naisen aloittavan lasten hankinnan ollessaan kaksikymmentä ja jatkaen aina neljään-, viiteenkymmeneen saakka. Tällaiseen lapsimäärään mahtuisi varmasti kumpaakin sukupuolta, joten vaarana ei olisi maapallon sukupuolijakauman vääristyminen.
2) Kuinka säännöstelypolitiikka toimisi
Säännöstelypolitiikan soveltamiseen olisi olemassa kaksi vaihtoehtoa:
a) Säännöstely maittain
Tässä versiossa ihmisillä olisi lupa hankkia jälkikasvua ainoastaan tiettyinä vuosina. Eli esimerkiksi 2050, 2060, 2070 jne. Luvat voitaisiin jakaa maanosittain, eli esim. vuonna 2050 olisi Euroopan vuoro hankkia lapsia, vuonna 2051 Austraalian jne. Aasialle voitaisiin antaa useampi vuosi - mielellään ei peräkkäisiä, sillä silloin ruoka loppuisi varmasti kesken ja seurauksena olisi nälänhätää.
Ongelmat
Tämä käytäntö poikisi suunnattomasti ongelmia, joista suurimmat olisivat:
- Nälänhätä - tuskin millään maanosalla olisi alkuunsa kykyä tai resursseja varastoida tarpeeksi ruokatarvikkeita räjähdysmäisesti kasvavaa väestöä varten.
- Alakohtainen työttömyys - opettajilla, kätilöillä, lastentarhan opettajilla jne. olisi töitä ainoastaan muutaman vuoden ajan ja sen jälkeen he olisivat työttömiä.
- Työvoimapula ja sitä seuraava lama - kansantalous laskisi todella voimakkaasti, kun puolet maan työvoimasta jäisi kerralla äitiyslomalle.
- Inflaatio - ruoan ja muiden yleishyödykkeiden kysyntä nousisi säännöllisesti, mikä nostattaisi hintoja ja samalla palkankorotuspaineita. Seurauksena rahan arvon heikkeneminen, eli inflaatio.
Ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä lisäämällä tuontia ja vapauttamalla työvoimamarkkinoita. Työvoiman liikkumisen tulisi olla entistä vapaampaa, jolloin yhden maan työttömät voitaisiin hyödyntää toisen maan työvoimamarkkinoilla. Tämä vähentäisi samalla rasismia ja geeniperimämme heikkenemistä, mutta poikisi joukon kulttuurillisia ongelmia ja saattaisi tukahtua kielimuurin edessä.
b) Säännöstely henkilöittäin
Tämä suunnitelma olisi huomattavan paljon monimutkaisempi, mutta toisaalta se ei poikisi myöskään niin montaa ongelmaa kuin suunnitelma a. Pääpiirteittäin tämä suunnitelma tarkoittaisi sitä, että jokaisella perheellä olisi oikeus hankkia lapsia kymmenen vuoden välein. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen olisi odotettava kymmenen vuotta ennen seuraavan hankintaa, mutta tässä suunnitelmassa jälkikasvun hankintaa ei olisi sidottu tiettyihin vuosilukuihin. Mahdollisessa kuolemantapauksessa olisi perhe oikeutettu hankkimaan lapsi ennen määräajan umpeutumista.
Tämä versio ei poikisi vaihtelevaa työttömyyttä ja työvoimapulaa, eikä myöskään syöksisi maiden kansantaloutta yhtäkkiseen syöksylaskuun. Ongelmia kuitenkin löytyy edelleen.
3) Säännöstelypolitiikan ongelmat
Tällaisessa säännöstelypolitiikassa on edelleen muutamia epäkohtia ja ylitsepääsemättömistä tuntuvia ongelmia. Niistä suurin luultavasti on se, että miten ihmisiä voitaisiin estää hankkimasta lapsia. Kaikki uskonnolliset ja eettiset järjestöt tai yhteisöt eivät hyväksy ehkäisyä tahi aborttia, eikä ihmisiä luonnollisestikaan voi pakottaa toimimaan heidän uskonsa tai elämänkatsomuksensa vastaisesti - sehän lukee YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessakin:
"18 artikla. Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja
uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai va-
kaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen
ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä jul-
kisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla,
palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella."
Myöskin idea yhdeksän vuotta kestävästä selibaatista on täysin naurettava, joten tämänhetkisillä tiedoillani ja taidoillani en pysty ongelmaa ratkaisemaan ilman, että rikkoisin ihmisten vapaata tahtoa ja oikeuksia vastaan. Toisaalta en myöskään usko, että siihen moni muukaan kykenisi. Näin ollen jääköön tämä idea kehittelyasteelle ja pysyköön se siellä, kunnes tähän ongelmaan keksitään kaikki tyydyttävä ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa?