Jotkut Moraalittomia lukeneet saattavat olla jo tuttuja sen kyynisyyden kanssa, jolla minä uutisiin noin yleisesti ottaen suhtaudun. Muille voidaan antaa pikainen oppitunti: minä en voi sietää kahta asiaa - epätasa-arvoa ja tiettyjä poliitikkoja. Enkä popularismia, mutta sen kaiketi voi liittää tiettyihin poliitikkoihin.
Mutta minun piti siis kirjoittaa uutisista, sillä vaikka olen usein miettinyt näiden uutisia käsittelevien postausten järkevyyttä tai tarvetta, en minä voi yksinkertaisesti estää itseäni. Sitä vain näkee jonkun uutisotsikon ja heti pää alkaa kihisemään mielipiteitä, joita kukaan läheiseni ei enää halua kuulla - lähinnä niiden typeryyden takia.
Mutta (jo toinen sanalla 'mutta' alkava kappale...) mikä minua tänään alkoi syyhyttämään, on Helsingin Sanomien uutisoima: "Presidenttipörssiä johtavat Niinistö, Rehn ja Soini". Minä rakastan Niinistöä, mies on komea, hänellä on uskomattoman kaunis edustusvaimo ja - huolimatta hänen äärimmäisen huonosta talouspolitiikastaan - kovia mielipiteitä, joita on hauskaa lukea. Tästä huolimatta minua on viime aikoina alkanut ärsyttää tämä jatkuva Niinistön jalustalle nostaminen - ei sen takia, että kaikki niin tekevät vaan sen takia, että se on äärimmäisen tylsää. Tiedättekö, kaikki tietävät Sauli Niinistön olevan Suomen seuraava tasavallan presidentti (erotuksena kaikista niistä presidenteistä) mikä on äärimmäisen epämielenkiintoista. Aikaisemmin se ei oikeastaan haitannut - onhan ennustettavuus aina ihan kivaa - mutta Yhdysvaltain vaaleista lähtien minä olen alkanut janota jotain enemmän. En nyt tietenkään sitä suurellista sirkuspeliä jota Obaman ja McCainin välillä käytiin vaan sitä tunnetta, joka valtasi suunnilleen koko maailman vaaleja edeltävänä yönä. Oli aivan mahtavaa mennä nukkumaan perhoset vatsassa ja aamulla herätessä laittaa radio päälle (minulla oli siihen aikaan tapana pitää radion kaukosäädintä vuoteessani) ja kuulla Radio Rockin juontajan sanat: "Jotain historiallista on tapahtunut koskien Yhdysvaltain presidentinvaaleja..." Minä voin vain kuvitella etteivät juontajien sanat tule olemaan läheskään yhtä dramaattiset kun Niinistön voittoa julistetaan.
Mutta (...) tiedättekö mikä on aivan varmaa? Jos Timo Soini (kannatus tällä hetkellä kolmen prosentin virhemarginaalilla - toivottavasti alaspäin - 9%) voittaa presidentinvaalit, minä jumal'auta vaikka melon Ruotsiin ja ryhdyn maan kansalaiseksi. Kuuna päivänä minä en suostuisi asumaan valtiossa, jota edes nimellisesti johtaisi joku niinkin oikeistopopularistinen idiootti kuin Perussuomalaisten puheenjohtaja.
Sen lisäksi, että Hesari tuntuu olevan täysin kykenemätön kertomaan oikeita tai edes jotenkin aikaansa liittyviä uutisia (vrt. seuraavasta presidentistä puhutaan kyllä vaikka eduskuntavaalit ovat aivan oven takana), se onnistuu otsikoinnissaan hienosti myös vääristelemään ihmisten kirjoituksia. Tällainen otsikko on ehdottomasti "Korhola: Sukupuolineutraalin liiton jälkeen vaadittaisiin moniavioisuutta". Jos ihminen - jonka koulutustaso ylittää edes peruskoulun seitsemännen ensimmäiset äidinkielen tunnit - vaivautuu europarlamentaarikko Korholan blogitekstin lukemaan, ymmärtää hän varsin nopeasti ettei Korhola suinkaan vertaa "sukupuolineutraalia" avioliittoa polygamiaan vaan yksinkertaisesti nostaa esille muutamien - ikävä kyllä - nimeltämainitsemattomien bloggaajien esitykset "sukupuoli- ja lukumääräneutraalista" avioliitosta, jotka toivon mukaan on tehty kieli poskella. Korholan oma kanta "sukupuolineutraaliin" avioliittoon ei ymmärrettävästi ole yhtä liberaali kuin esimerkiksi allekirjoittaneen, joka kannattaa ja vaatii sitä sataprosenttisesti, mutta se on kuitenkin huomattavan paljon vapaamielisempi kuin esimerkiksi kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen.
Mutta entä sitten "lukumääräneutraali avioliitto"? Ensimmäinen ajatus oli "miksi helvetissä?", mutta miksi ei. Minä ymmärrän olevani keskimääräisestä näkulmasta katsottuna jopa vaarallisen liberaali ja vallankumouksellinen ihminen, vaikka useissa suhteissa kannatankin hyvin konservatiivisia arvoja, joten ymmärrän täysin mikäli seuraava mielipiteeni - tai pikemminkin heittoni - aiheuttaa joissain ihmisissä negatiivisiakin mielipiteitä. (Niitä saa tuoda kommenteissa julki aivan kuten positiivisiakin, kunhan ne vain pysyvät hyvänmaun rajoissa.) Mutta siis, miksi me emme loisi Suomeen "sukupuoli- ja lukumääräneutraalia avioliittoa"? Jos valtio vain kykenisi vartioimaan ettei pakkonaittamista synny, niin mikä siinä tulisi vastaan?* Tietenkään kenenkään ei tarvitsisi ryhtyä avioliittoon kuuden muun henkilön kanssa, mutta voihan halukkaille antaa mahdollisuuden.
* Allekirjoittanut keksi heti muutamia vastaan nousevia seikkoja, joista ensimmäinen ei suinkaan ollut maahanmuuttajien avioliittokulttuurin mahdolliset ongelmat vaan taloudellinen, omistamiseen ja lapsiin liittyvä kysymys. Otetaan hypoteettinen tilanne, jossa viiden ihmisen (a, b, c, d ja e) välinen avioliitto päättyisi kahden ihmisen (d ja e) eroamiseen. A:lla (mies) olisi lapset (f ja g) b:n (nainen) ja d:n (nainen) kanssa ja e:llä (mies) lapset (h ja i) d:n ja b:n kanssa. Perheessä ei olisi muita lapsia. Miten ihmeessä tässä tilanteessa jaettaisiin huoltajuus, mahd. elatusmaksut jne.? Ja olisivatko lapset f (jonka kumpikin vanhempi jäisi liittoon), g (jonka toinen vanhempi jäisi liittoon) ja h (jonka molemmat vanhemmat eroaisivat) tässä tilanteessa sosiaalisesti ja taloudellisesti samanarvoisessa asemassa? Vai tarvitsisiko heidän edes olla? (Herranen aika, ihmiset, tietysti heidän tarvitsisi olla.)
Tästä syystä, minä en ehkä kuitenkaan kannata "lukumääräneutraalia" avioliittoa - tai ainakaan pidä sitä erityisen realistisena mahdollisuutena lähitulevaisuutta ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa?