Pari viikkoa sitten eräs suomalainen kirjalija otti ja loukkasi kristittyjen pyhää kirjaa, Raamattua, heittämällä sen lattialle liveyleisön edessä. Tapauksesta tehtiin rikoskantelu, sillä teoreettisestihan Suomessa voi edelleen saada sakot tai pahimmillaan vankeutta uskontorauhan rikkomisesta, mutta kantelu ei johtanut tutkintaan, sen verran sivistyneessä ja maallistuneessa maassa me elämme.
Tapaus osoitti tekijältäänkin, Jari Tervolta, huonoa arvostelukykyä, vaikka allekirjoittanut myöntääkin tikahtuneensa nauruun tuoniltaista Uutisvuotoa katsellessaan. Raamatun heittelemiselle on lupa nauraa, mutta jos Koraanin tipauttaa lattialle, on se nostettava välittömästi ylös kirjaa suudellen ja anteeksi pyytäen. Mieleen kuitenkin nousee kaksi kysymystä:
1. Täytyykö anteeksi pyytää itse kirjalta vaiko Allahilta? Ja jos ei ole muslimi, onko silloin moraalisesti parempi olla pyytämättä anteeksi koska ei sitä kuitenkaan pystyisi täysin vilpittömästi tekemään vaiko pyytää anteeksi, koska se on kulttuurillisesti oikein?
2. Koska oikea Koraani on Allahin puhetta, voi aito Koraani olla kirjoitettu ainoastaan arabian kielellä; muiden kieliset Koraanit ovat vain aidon Koraani selityksiä. Oulun kaupungin maakuntakirjastosta löytyy ainoastaan versio, joka sisältää sekä arabiankielisen tekstin että englanninkielisen käännöksen. Jos tämän kirjan tiputtaa lattialle, tuleeko sitä suudella vaiko ei? Ja jos kirjaa päättää suudella, täytyykö varmistaa suudelmien osuvan ainoastaan arabiankielisille kohdille vai saako myös käännettyä tekstiä kunnioittaa?
Mutta se Koraanista. Mulla oli kotonani Raamattu, sillä kristittynä olen jättänyt Koraanin lukemisen nettiin ja kirjastoon, ja Raamatunhan minä olen luonnollisesti rippikoulusta saanut. Säilytin kirjaa meikkipöytänäni toimivan yöpöydän hyllyllä, missä majaili myös lukuisa määrä muuta kirjallisuutta. (Sitä on niin paljon, että osa oli täytynyt käytännön syistä tunkea - enkä nyt valehtele - sukkalaatikkoon.) Eräänä päivänä Raamatun hyllylle palautettuani, tajusin erään melko huvittavan seikan: yli vuoden ajan olin säilyttänyt kristinuskon pyhää kirjaa samassa hyllyssä mangapokkarieni kanssa. Pornografisten mangapokkarien kanssa. Homoseksuaalista pornografiaa sisältävien mangapokkarieni kanssa.
Mun oli pakko siirtää pokkarit pois, jos en itseni niin vieraiden mielenrauhan taki, mutta rehellisesti: mä en ollut pitkään aikaan nauranut yhtä makeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jotain sanottavaa?